Pleni sunt coeli et terra maiestatis gloriae suae!

"Täydet ovat taivaat ja maa herrautesi kunniaa!"*

Polttavan surun vallassa seuraan tämän hetken tapahtumia Suomessa.
En millään usko enkä halua uskoa, että evankelis-luterilaisesta kirkosta eroavat ovat a) tyhmiä b) tietämättömiä, - vaan uskon, että c) he eivät välitä uskosta Jeesukseen.

Tätä uskoa ei tarvitse toteuttaa kirkossa, mutta ajatus yhteisön ulkopuolella toteutettavasta uskosta ei ole kertakaikkiaan mahdollinen kristinuskossa. Kristinuskossa ei ole mitään sijaa yksityisuskolle. Usko, jossa ei ole yhteyttä yhteisöön, ei voi toteutua yhteinen jakaminen eikä yhteinen antaminen, joka tekee eläväksi rakkauskäskyn. Ei ole rakkautta ilman toista. Vaikeinta se on, kun kohtaa jotain itselle vastenmielistä, kenties vihattavaa. Viha on inhimmillinen, mutta pitkän päälle sen avulla ei rakenneta mitään.
Yhteyteen pyrkiminen toisten kanssa avaa mahdollisuuden rakentaa suurempaa kuin yksin. Tällainen rakentaminen itsessään on juuri sitä, missä rakkaus toteutuu käytännössä, ei siinä, että julistetaan rakentamista. Näin ollen rakkaus on merkittävämpää kuin lait, jotka yrittävät luonnehtia sitä.

(* eroaa hieman latinankielisestä)