Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2007.
Seuraava

Glädjer mig åt Monica Pensar-Granroths fina insändare i Kyrkpressen!
Hon gör detta som ett genmäle till Emeleus skrivelse i Kp nr. 6, där Emeleus bl.a. skrev "ändtarmen är för känslig för sexuellt utnyttjande". Emeleus hävdade därtill, att detta gäller män.
Monica hävdar å sin sida och "å det bestämdaste att kärleksfull aktersex är både män och kvinnor förunnat".

Inga kroppsdelar skall utsättas för utnyttjande - de ska alla behandlas med aktning.
Utnyttjande med onda förtecken - "en penetration av kvinnans intima öppningar utan kärlek och respekt eller mannens öppningar är en våldshandling".
Monica hävdar även att sex är förmer än för fortplantningens skull.
Härmed önskar hon, att Emeleus upphör med penetrationsfokusering och bögsexfantasier. Övergrepp och ojämlikt handlande skall förkastas. Kärlek i dess många uttrycksformer respekteras.

Dessutom fanns Paul von Martens insändare "Saken är avgjord". Han emotsätter sig vigning av par av samma kön. Han tolkar exkluderande Jesu ord: "Har ni inte läst att Skaparen från början gjorde d e m [mitt förtydligande] till man och kvinna? Därför skall en man lämna sin far och sin mor för att leva med sin hustru och de två skall bli ett."
Svårt att förstå att detta ställe i Bibeln används som regel. Bibeln är inte något regelverk. Jesu svar gäller de redan gifta, som vill ha skilsmässa d.v.s. heterosexuella par.
Andra Jesu ord beaktas inte av honom.


Haastettu

Minut haastoi Karl af Hällström
- seuraavaan peliin:

Pelin säännöt:
Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt. Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan.
Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

- nimitän yhtä vanhemmistani "ei kukaan"-nimityksellä.
- syön perunat kuorineen.
- keksin siskolleni suuren määrän lempinimiä, joista osa oli aivan sopimattomia.
- en käytä tietynlaisia vaatteita niistä muistamieni asioiden takia.
- olen elänyt selibaatinkaltaisessa olotilassa 10 vuotta.
- pitäessäni joskus päätäni äidin sylissä kuuntelin salaa ääniä hänen vatsastaan sekä sanoin hänen vatsansa olevan alkukotini.

sleepygay
kesäpoika
rokkihomo
mika
kauneuspilkku
alesso

Toivottavasti löydätte myös Ranneliikkeen ulkopuolisia haastettavia!!!!


Olipa päivä!

Kaupungilla ollessani K:n kanssa saimme hankittua hänelle ja minulle verhot. Kun K. nyt on muuttanut, on hänelläkin sisustustarvetta. Minulla taas autuaan, kunnioitetun isoenoni verhot edelleen käytössä (ehkä aika saada omannäköiset verhot?) Sen lisäksi meillä oli hauskaa yhdessä esim. kaakaota juoden.

Riemuitsen joka hetki, Kaikkivaltias, armosi tuntemisesta ja rakkautesi ehtymättömyydestä.
Se näkyy niin yllättävilläkin tavoilla.


l'église

Kuinka moni meistä aloittaisi rakentamaan kirkkoa?

Ei silleen, että kirkkorakennuksen pitäisi olla jossain paikassa eikä silleen, että se olisi ainoastaan minun tehtäväni.
Ei...
Aloittaisitko?

Olisiko se yksityinen rippi vai kasvaisiko se yhteiskunnallisen palvelun mittoihin vai olisiko se lopulta kontemplaatiota vai kaikkea näitä?

Aloittaisitko?

Tuleeko ääni vahvana sisältä vai tuleeko kysymys ulkoa suoraan sisälle? Kuka on tuo ääni?

Aloittaisitko? Niin, miten on?
Mitä siitä sanottaisiin? Olisiko se mahdollista?

Onko kysymys turha?

Mikä sitten on turhaa?

Aloitan/En aloita

----------
Me kohtaamme. Kirkko!


Meditoidako?

Tämän päivän evankeliumitekstinä on Jeesuksen kohtaaminen kanaanilaisnaisen kanssa.
Kuulin kerran Saksassa reformoidussa kirkossa saarnan aiheesta. Saarna käsitteli aihetta siten, että kanaanilaisnaisessa oli todella jotain "vialla", kun hän ei ollut juutalainen.


Täytät minut

Tulin joskus lukioaikana yhtenä iltapäivänä kotiin hiihtämästä ja ajattelin levähtää lyhyen aikaa - noin puoli tuntia korkeintaan. Ulkona paistoi aurinko ja kuului ihmisten iloisia ääniä. Asetuin pitkäkseni sängylle ja ajattelin päivää...
Heräsin säpsähtäen. Oli pilkkopimeää ja aivan hiljaista. Minulla oli hyvin epätodellinen olo. Katsoin kelloa - sen mukaan oli mennyt neljä tuntia. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista tunnetta, että olin nukkunut. Oli kuin "historiassani" olisi aukko.
Olen tuon tapahtuman jälkeen usein ihmetellyt sitä, m i t ä tapahtui. Selitys lienee yksinkertainen: olin nukahtanut. Se ei kuitenkaan alkuunkaan sovi yhteen tuntemuksieni kanssa. Pyrimme luomaan selvästi itsellemme yhteensopivaa kertomusta.

Tällainen täydellinen kertomus ihmisestä on kertomus Jeesuksesta Kristuksesta - eikä vain hänen elämänsä itsessään ja tuonajan Palestiinan ympäristössä, vaan koko maailmanhistoriassa. Onko sen vertaista kertomusta? Onko toista keskeisempää kertomusta Ihmisestä?


Ihmisissä on hyvää ja pahaa

Ihmetyttää raakuus. Luin hiljattain pyhän Victorin martyrologiaa ja sen on todella kauhea. Keisari Maximianus (keisarina 286-305 sekä 306-308) saapui Massiliaan (nykyiseen Marseilleen), jossa seurakunta pelolla ja kauhulla odotti tulevaa. Victor, joka oli keisarin joukoissa palveleva kristitty upseeri, yritti rauhoittaa paikallisia kristittyjä yöllä tekemällään kävelyretkellä. Hänet kuitenkin yllätettiin ja tuotiin hovin eteen. Kun hän kieltäytyi luopumasta uskostaan hänen kätensä ja jalkansa sidottiin ja häntä raahattiin kaupungin kaduilla kaupunkilaisten pilkattavana ja lyötävänä. Hänet tuotiin takaisin prefektien eteen, jonka edessä hän esitti kunnioituksensa keisarille, mutta halveksuntansa jumalille. Sen seurauksena hänet nostettiin piinapenkille, jossa häntä kidutettiin niin kauan kunnes kiduttajat väsähtivät. Niinpä hänet heitettiin pimeään tyrmään.
Lopulta Victor tuotiin keisarin eteen. Keisari pyysi häntä suitsuttamaan Jupiterin patsaalle. Victor meni alttarille ja potkaisi sen nurin. Keisari käski silloin hakata jalan irti, joka tapahtui. Lopulta keisari käski asettaa Victorin käsimyllyn jauhinkiven alle ja murskata hänet näin kuoliaaksi. Kun osa hänen ruumistaan oli murskaantunut, mylly rikkontui. Victor eli vielä, mutta keisari käski heti hänen päänsä katkaistavaksi, joka tapahtui. Ruumis heitettiin mereen.

Ei tämä nyt rakentavaa lukemista kauheudessaan ole, mutta osoittaa uskon lujuutta marttyyreillä. Oman elämän menettäminen täällä ei ole mitään, sillä taivaallinen, ikuinen elämä odottaa Kristuksen lahjana.



Soli Deo gratias

Elämässä saattaa olla hyvin kovia vastuksia. Jokaisella on niitä. Jos lisäksi asetamme toisille vastuksia, muuttuu elämämme sekä omalta osaltamme että muiden osalta vaikeammaksi.
Jotta ei omien taakkojen lisäksi tarvitsi kantaa muiden taakkoja, on muiden taakkojen lievittäminen hyvästä. Itse asiassa myös omat taakat puolittuvat myötäkantamisesta!

Kristus otti itse kaikki meidän taakkamme kantaakseen. Hän vapautti meidät niiden mukana raahaamisen painosta. Se vapauttaa meidätkin elämässämme kohtaamaan taakat vailla pelkoa siitä, että meitä ei kannettaisi silloinkin kun taakka on kestämätön.


Seuraava