Haudalla

Seisoin sukuhautamme reunalla ja katsoin oikeastaan sisälle itseeni. Lauloin alkuvirttä - joten kuten. Papin ääni oli omaani voimakkaampi. Olin hänen kanssaan yksin. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti puuskittain. Aurinko paistoi kuitenkin lähes pilvettömältä taivaalta.
Asetin kukkani ja aiemmin paikalle tuodut kukat koristamaan viimeistä leposijaa.
Seremonia oli tavallista pidempi. Lauloimme yhden ylimääräisen virren.
Tunsin itse olevani läsnä, mutta muusta läsnäolosta en merkkiäkään. Jotenkin outoa.
Katselin hautausmaata ja se vaikutti kauniilta, mutta etäiseltä. Katsoin itseäni sisältä...