Kävimme pupun kanssa eilen automarketissa pienen matkan päässä. Kuljimme kaupan käytäviä niin kuin vanha aviopari, toinen latasi kärryyn salaattia ja toinen etsiskeli leipää. Tiedättehän: 'Käykö tämä sulle.' 'Mitä me tänään syötäis?' Perhepuhetta.
Jossakin vaiheessa gaydarini kiinnitti huomiota kahteen nuoreen mieheen. He olivat juuri ja juuri kahdeksantoista, hiukan varovaisia ja arkoja. Ostoskori oli yhteinen, mutta kumpikin piti huolta, ettei seissyt liian lähellä toistaan. Selvästikin pari, tuore sellainen.
Jatkoimme kalafileiden valikointia. Nuori pariskunta huomasi meidät, muttei selvästikään ollut ihan varma, olimmeko pari vai ei. Kulkiessamme leipäosaston kautta maitohyllylle tunsin, kuinka kaksi silmäparia luotasi meidän eleemme, ilmeemme, asentomme. Olemmeko me vai emmekö ole?
Satuimme kulkemaan pariskunnan kanssa aika tavalla samaa matkaa ja samaa tahtia läpi kaupan. Jauhohyllyjen luona huomasin, kuinka pojista tummempi kiinnitti huomiota sormuksiimme. Koin pakonomaista tarvetta taputtaa pupua pepulle, merkitä hänet omakseni. Tumma poika hätkähti, katsoi vielä pikaisesti nimettömämme ja riensi poikaystävänsä luo. Pian molemmat kurkkivat meitä uteliaana rusinapakettien takaa.
Oloni oli kiva. Jospa minäkin olisin aikoinani Koillismaalla kärvistellessäni edes kerran nähnyt elävän homon, edes etäältä. Että olisin tiennyt, etten ollut kylän ainoa.
Samalla koin pienen haikeuden rinnassani. Jospa minullakin olisi tuon ikäisenä ollut joku toinen, tasavertainen rinnallani; joku jonka kanssa vertailla myslipakettien ainesosien määrää. Joku, jonka kanssa arvuutella, olisivatko nuo vanhat sedät ehkä myös vähän sellaisia.
Ja toinen huokaisu. Miksi en tavannut pupua jo silloin, kun kävellen tehty yhteinen ruokakauppareissu automarkettiin olisi vielä ollut jännittävä elämys. Nykyisellään se - laktoositonta maitoa, leipää, salaattia, wokkiaineksia, koiralle puruluita - ei pääse Suurten Kokemusten listalle.
Miksi emme vertaa ihastuneina yhdessä kilotavaran hintaa ja valmistusmaata, kuiski toisillemme lisäaineiden hintaa rakastunein sanoin: 'E664, rakas. Atsovärejä, kultaseni.' Emme me lomita sormiamme toisen sormiin hammastahnahyllyn katveessa.
Me vain tarkastamme pikaisesti tuotteen energian sekä rasvan määrän ja yritämme elää mahdollisimman vähin vaurioin.
6 kommenttia
Druusi
21.11.2007 22:38
Awwwww :) Bless :)
kesäpoika
22.11.2007 18:20
Oon käynyt lukemassa tämän jo neljä kertaa.. :)
Paras kohta on se, missä toinen rientää toisen luo ja ne kurkkivat yhdessä rusinapakettien takaa. :D Tulee hauskoja mielikuvia, ja tiedän ihan tarkalleen mitä tarkoitat.
Olen kurkkinut ja minua on kurkittu. Kurkitteko te niitä?
Aboa
22.11.2007 21:00
Totta kai kurkittiin. Piti puolipakolla ostaa aprikooseja, vaikka ei olisi ollut tarvis.
martin
23.11.2007 02:36
Olen onnellinen siitä, että minun annettiin ylipäänsä tavata rakas. Kiitos siitä Kaikkivaltiaalle. Kiittäkää tekin Luojaa, että saitte tavata toisenne!
Dragon-85
23.11.2007 15:21
*hih* :)
Tästä tuli kyllä hyvälle tuulelle. :)
Aboa
25.11.2007 17:30
Kiitos, Martin. Olet oikeassa, se on kiitoksen aihe!