Hämmästyttävää, miten nopeasti aika viikonloppuisin menee. Juuri kun on saanut mökin lämpimäksi ja saunan kuumaksi, onkin aika pakata tavarat ja lähteä kotiin. Kerta kerralta alan ymmärtää niitä, jotka tahtovatkin muuttaa mökkinsä kakkosasunnoksi ja käydä töissä/tehdä töitä sieltä käsin.
Mutta ei. Minä rakastan kuitenkin liikaa elokuvia ja teatteria ja iltapäiväkaffea Blankossa ja iltaoluita ja ystävien seuraa, joten aivan kokonaan en osaisi maalle susien syötiksi muuttaa. Ja kun on jo kerran itsensä jostakin riuhtaissut ja Turkuun muuttanut, ei enää jaksaisi vaivautua muuttamaan kokonaan uuteen paikkaan.
Muuten viikonloppu oli kiva. Olimme ostaneet parilla eurolla ikivanhan ompelukoneen, jota kumpikaan meistä ei osaa käyttää. Sillä saimme kuitenkin ommeltua salusiinit tupaan, rullaverhot (sellaiset narukäyttöiset) kuistille ja upeat pitkät verhot kamariin. Olo oli kuin jostakin Hilja Valtsen romaanista, kun toinen meistä päärmää verhoja huonossa valossa tuvan pöydän äärellä ja toinen paistaa piiraita puu-uunissa. Kuin kotitilan vanhatpiiat, jotka valmistavat kapioita ja toivovat, että jonkun talon peräkammarin uumenista löytyisi se komea agronomi, joka tulis ja ottais...
Hauskaa sinänsä sekin, että kun nyt on itse opeteltu kirvesmiehen hommia ja betoniraudoitusta ja ikkunalasien kittaamista, saa vähän tasapainotusta, kun opettelee piiraidenpaistamisen ja alalangan puolaamisenkin niksit. Ettei liian heteronoloiseksi heittäydy...
