Sunnuntaina sisareni tuli perheensä kanssa torpallemme käymään, koska lapset (2 v. ja 5v.)tahtoivat hiihtää. Kävin vanhemman nassikan kanssa navetan vintillä, mistä olin löytänyt vanhan ja komean puusängyn.
Lavitsa ei lasta kiinnostanut pätkääkään, mutta hän oli haltioissaan heinävintin tunnelmasta, vuoden -33 sanomalehden riekaleista, ruostuneesta kirveenterästä ja lepakkojen olemassaolon mahdollisuudesta. Kun ammoin paikalle kärrättyjen heinien alta löytyi vanha viskilaatikko ja laatikosta yksinäinen iso hammasratas, oli ekstaasi jo liki ylitsevuotava. Pois oli päästävä. Sisällä talossa lapsi selitti äidilleen, kuinka MAHtava paikka oli kun siellä oli niin MAHtavia juttuja ja aivan MAHtava hammasrataskin, jonka eno lupasi omaksi, jos sen tulee kesällä hakemaan ja silloin voi olla vaikka yötä ilman äitiä ja isää, mikä sekin oli MAHtava ajatus!
Rakas Leelian lepotuoli, koska tällainen innostus katoaa? Miksi sitä leikkii olevansa "Levottomat Nelonen - kun mikään ei oo mun juttu". Mistä alkaen ruosteinen hammasratas lakkasi olemasta Kiinnostava ja Hieno juttu? Pääsekö sinne takas?
3 kommenttia
Alesso
6.3.2006 15:23
Olen lueskellut sun blogia pitemmän aikaa, jotensakin miellyttävää, tasapainoista ja rehellistä tekstiä. Asun Ranskassa ja sun kuvaukset mökkielämästä tuo hyvän mielen...ja kaipuun mökin siunattuun rauhaan taas kesällä...
Laika
6.3.2006 16:21
Ruosteinen hammasratas viskilaatikossa heinien alla. ** Sehän on MAHtava juttu! Mä olisin ihan yhtä innoissani siitä..eli ainakin kaksineloseksi pääsee ilman että se katoaa. :D
Aboa
6.3.2006 19:09
Ensiksikin, kiitoksia Alesso. On aina hienoa saada palautetta omasta tekstistään. Toivotaan molemmat, että kesä joutuisi pian ja saunan täyttäisi tuoreiden vastasten tuoksu.
Ja Laika, jos rehellisiä ollaan, kyllä se hammasratas teki minuunkin pienen vaikutuksen. Siskonmies sanoi sitä vanhaksi polkupyörän keskiöksi, mutta olin yhdessä sisarenpoikani kanssa eri mieltä. Kyllä se on Huomattavasti Tärkeämpi Esine.