Vihdoin sain navetan ikkunat ja ovetkin maalattua. Rakennuksen metsänpuoleinen seinä on vielä kyllä maalaamatta, mutta se saa odottaa ensi kesään.
Seiniä varten ostimme Uula-tuotteen punamultamaalia ja oviin petroliöljymaalia. Molemmat ovat käteviä siinä suhteessa, että kertamaalaus peittää. Minkä ihmeen takia sitä on aina tullut ostettua uusia, muovipohjaisia maaleja joilla pitää maalata melkeinpä kolmeen kertaan, jos vanhat perinnemaalit ovat näin käteväkäyttöisiä?
Kuvassa on navetan talliosan ovi ja ikkunat sekä vanhan kanalan ikkunat. Tänään saatiin tuettua tallin kattoparrut niin, että sisälle pystytetyt ylimääräiset pönkät sai poistaa. Kun vielä hiukan siivoilee ja korjailee, saan alkaa rakentaa sinne itselleni nikkarointitilaa. Vihdoinkin saan kaikki työkaluni järjestykseen!
2 kommenttia
audinkopoika
3.9.2007 11:02
Ihan komia on ja piristävä silmälle. Taitaa siulla olla "elinikäinen" projekti teidän tilalla;)
Aboa
4.9.2007 09:15
Joo, kyllä tämä elinikäisestä käy. Siinä on sen vahvuus ja heikkous. Toisaalta ärsyttää, kun työ ei tunnu loppuvan koskaan. Kun yksi rakennus alkaa olla jollakin tapaa valmis, jatketaan seuraavaan. Ja seuraavaan. Ja seuraavaan.
Mutta toisaalta. Kun tekee itse tällaista puhetyötä, tuntuu viikonlopun nikkarointi kivalta vastapainolta. Että kun vasaroi ja valaa ja muuten rehkii, niin sitten jaksaa taas viikon.