Upea alkusysksyn päivä. Päätin lähteä kaupungille kiertämään; edessä ainakin käynti kauppahallissa, kirjastossa, torilla ja jossakin ulkokahvilassa.
Syksyn tulon aistii ilmasta. Yleensä olen inhonnut syksyä, koska pohjoisessa se tarkoitti loputtoman pimeän jakson alkamista. Tänä vuonna se ei ahdista minua lainkaan, vaan melkeinpä odotan sitä. Viime syksy ja talvi oli mukava, koska joutilaat viikonloput torpalla pupun kanssa olivat upeita.
Äiti soitti ja kysyin häneltä, kiinnostaisiko häntä ja isää joulunvietto torpalla. Hän innostui ajatuksesta todella paljon: ihan aikuisten joulu vanhassa talossa ilman televisiota, kiirettä ja hässäkkää. Lisäsin vettä myllyyn ja sanoin, että voisimmehan olla jouluaaton alkupäivän kaupungissa ja käydä katsomassa ainoaa oikeaa joulurauhanjulistusta Vanhalla Suurtorilla.
Se taisi tehota. Äidilleni joulurauhanjulistus on se hetki, koska aherrus loppuu, ja kun pari-kolme vuotta sitten menimme paikan päälle neljästään (isä, äiti, pupu, minä), äiti kyynelehti liikutuksesta kuin suihkulähde.
Mutta katsotaan. Jouluun on vielä pitkä aika ja ja vanhempieni suunnitelmat muuttuvat nopeasti. Kukaan ei ole niin kiireinen kuin eläkeläinen.
