Tänä viikonloppuna ei lähdettykään torpalle, vaan pupu matkusti tapaamaan vanhempiaan. Minä jäin kaupunkiin. Kostoksi yhteiskunnalle maalasin asunnon ikkunakarmit.
Kyllä yhteiskunta on nyt varmasti pahoillaan.
Kun pääsin kotiin, menin suihkuun ja aloin välittömästi tuntea olevani Aivan Hylätty. Ehkä me vietetään liikaa aikaa keskenään, koska aina kun pupu on muualla, en oikein keksi tekemistä. Tai en ainakaan jaksa olla yksinäni kotina. Toisaalta taas, jos pupu on pidemmän jakson poissa, yksinoloon tottuu ja juuri, kun on kivaa ihan keskenänsä, toinen tulee takaisin. Ja sitten harmittaa hiukan aikaa.
Mutta nyt siis on taas tylsää eikä keksi tekemistä ja soittaa läpi tuttuja ja koittaa saada jonkun vaikka ulkoiluttamaan itseänsä. Onneksi naapuripariskunnasta toinen on kotona ja lupasi ottaa minut päivähoitoon luoksensa.
2 kommenttia
Tui
26.8.2006 09:16
Miellä on vähän sama "ongelma". Ollaan tosi paljon yhdessä ja kun toinen yhtäkkiä menee johonkin niin sitten on ihan ulalla että mitäs nyt kuuluukaan tehdä. eikä osaa tehdä oikein mitään.
Aboa
26.8.2006 11:53
Joo, se on hassua, varsinkin kun ei sen toisen kanssa sinänsä mitään ihmeellistä tee. Mutta jos se on läsnä, on ainakin optio siihen, että voisi mennä elokuviin/hölkälle/teatteriin/kävelylle/vierailulle.
Ja luonnollisestikaan mikään näistä ei ole mahdollista yksin...