Tammerkosken sillalla

Tampere oli hauska kaupunki. Se vaikuttaa lystikkäältä ja vieraanvaraiselta; jopa talotkin ovat mielenkiintoisia katsella.

Ehkä olen niin tottunut ja ehkä vähän tympääntynytkin Turkuun, mutta Tampere vaikutti ainakin viikonloppuna jännältä. Ilmiö on vähän sama kuin Helsingissä käydessä; siellä piipahdan aina teatterissa tai pupun kanssa baarissa ja ehkä juuri siksi välillä kaipaan sinne kuin kolme sisarta Moskovaan. Minulla ei ole kokemusta siitä kaupungista aamuisessa pakkasessa, ei loskasäässä, ei myöhästyneistä paikallisjunista, kun on kiire ja pitäisi pitää oppilaille koe heti aamutunnilla. Minulle Helsinki on kiireetöntä aikaa, viipyilyä kahviloissa, ystävien kanssa päihtymistä, spontaania pyrähdystä ylitaiteellisiin gallerioihin.

Tampereen Mixei vaikutti myös hauskalta. Vaikka olimme siellä aivan liian aikaisin, jolloin asiakkaita ei vielä ollut paljoa, väki oli hauskaa ja puheliasta. Joko itse olen Turussa, silloin kun baariin satun, jäyhä ja etäinen tai sitten Tampereella ihmiset ottavat kontaktia helpommin kuin täällä. Että terveisiä vain Anette, Piia, Mira ja uuden nimen saanut Tino, hauskaa oli!

Ainoa negatiivinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että ihmiset olivat aika selkeästi enemmän päissään ja baareissa hyväksyttiin aika paljon notkuntaa ennen kuin henkilökunta kiinnitti asiaan huomiota. Osa väestä joi myös huomattavasti humalahakuisemmin; samassa ajassa, joka minulta meni juoda tuoppi olutta (ja minua aina haukutaan hotoksi) muut kiskoivat pari drinkkiä ja muutaman shotin. Ei ihme, että kyynärpäät lipeilivät pöydiltä ja silmät alkoivat painaa.

Mutta kuitenkin, kaupunki oli kaunis ja siihen sietäisi tutustua tarkemmin ja kauniimpana vuodenaikana. Mitähän Pyynikin kesäteatterissa tulee menemään?