Viikonloppu maalla oli tosi mukava.
Lauantaina oli mahtava aurinkoinen sää ja pupu puuhasi kaikkea mahdollista pihalla. Sitä jo polttelee tuleva kesä ja kaiken maailman istutukset. Illat pitkät se lueskelee eri firmojen siemenluetteloita, laatii listoa ja tivaa minulta, haluaisinko nimenomaan tällaisen vai tuollaisen kasvin juuri tähän kohtaan puutarhaa.
Minä en oikein paljon ehtinyt pihalla olla, sen verran vain, että kaadettiin yksi vanha tuomi ja muutama pienempi näre. Sitten tulikin jo muurari korjaamaan kakluunin sortunutta takaseinää. Työstä tuli vaativampi kuin luultiinkaan, sillä sitä mukaa kuin muurari sai tiiliä paikalleen, uusia irtosi. Mnä jo hätäilin koko uunin puolesta, mutta mestari vain rauhoitteli. Että kuulemma 150-vuotias uuni saakin jo jonkun verran renssaantunut olla. Ja että pitää ensin itse elää niin kauan ja katsoa, kuinka priimaa sitten itse on.
Kakluuni saatiin kuntoon ja loppuillan polteltiin pupun kanssa nuotiota, jotta saatiin kaadettujen puiden oksat pois. Pupu oli lisäksi perannut pajukoita, jotta roviosta saisi isomman. Illan hämärissä sitten kierrettiin tulta ja käänneltiin tulen nieltäväksi palamattomia oksia.
Kun tuli pimeää, pupu haki ystäviensä edellisviikolla tuoman kuohuviinipullon, jonka korkkasimme. Siinä sitten istuimme, kaksi nokista ja savunhajuista maatiaista ja joimme pikareista skumppaa roihun valossa.
Tyyli täytyy aina säilyttää.
