Töissä taas. Vähän painoi se perjantain välikohtaus aamulla mieltä, mutta tänään se oppilas oli iloinen kuin peipponen. Kysyi, saisiko siltikin pitää puheen ja iski pirteästi silmää kuin salaliittolainen. Kaikki on siis selvitetty taas. Huokasin tyytyväisyydestä tunnin jälkeen.
Makasin eilen torpalla pyyhkeen päällä aurinkoa ottamassa ja poltin niskani. Uskomatonta, miten lämmintä toukokuun alussa voikaan olla. Oli myös jännä katsoa, kuinka viikonlopun aikana lehdet purskahtivat puihin ja ruoho maahan.
Työtäkin tehtiin; Pupun kanssa laudoitettiin hirsien nurkkasalvoksia piiloon. Jumalaton homma, täytyy myöntää. Kun talo on vanha eikä mikään sivu suora, täytyy kaikki vuolla oikeaan mittaansa. Hermot kiristyivät molemmilla!
