Senkin sairas elukka

Koiru on pipi.

Pupu heitteli sille tennispalloa - leikki, jota eläin haluaa aina ja joka päättyy aina vain heittelijän väsähtämiseen, ei koskaan koiran - ja kesken kaiken koira liukastui pihan jäällä ja mursi varpaansa. Nyt ketara on paketissa ja eläin väittää olevansa Aivan Käsittämättömän Sairas. Sille ei tarvitse kuin puhua surkuttelevaan sävyyn, niin alkaa ontua ja lopulta kellahtaa selälleen, mutta ulkona, heti kun vastaan tulee toinen koira, paketoitu jalka unohtuu täysin. Lumihanki pöllyää, kun elukka laittaa nelivedon päälle päästäkseen nuuhkimaan lajitoverinsa peräpäätä.

(Itse asiassa tyttömme on jonkinasteinen ass-teaser. Kun se on päässyt toisen koiran anaalille, se esittääkin, ettei ole yhtään kiinnostunut, vaan keskittyy pissaamaan rantuja hankeen ja jättää nuuhkaisua odottavan lajitoverinsa hämäännyksen valtaan. Jos toinen yrittää vastavuoroisesti haistella tyttömme takamusta, se nostaa ison äläkän henkilökohtaisen reviirinsä loukkaamisesta. Tästä voisi vetää suoria yhtymäkohtia siihen, kuinka homobaarit toimivat silloin, kun minä olin nuori.)

Uusi asunto alkaa jo tuntua kodilta, vaikka tilaa onkin aika paljon enemmän kuin tarvitsisimme. Mukavaa on se, että rakennus on ruutukaava-alueella eli kävelymatkan etäisyydellä kaikesta, ja että seinänaapureita ei ole yhtään. Asumme ikään kuin hiljaisessa omakotitalossa keskellä Turkua.

Kivaa on myös se, että ystävät tulevat katsomaan uutta kotia jopa ihan kutsumatta. (Jopa Rokkihomo ja Pölhö, ajatelkaas.) Meidän sosiaalinen elämämme on ollut aika vähäistä Turussa, sillä melkein kaiken vapaa-aikamme olemme viettäneet maalla. On mukavaa alkaa vireyttää vanhoja ystävyyssuhteita ja nähdä kavereita ihan iltaseltaan.

Kävimme ennen tämän ostamista katselemassa muutamia omakotitaloja, mutta tulimme aika pian siihen tulokseen, ettemme tahdo pois keskustasta. Lisäksi pupu epäili, tokko hän jaksaisi hoitaa kahta puutarhaa, yhtä Turussa ja toista torpalla. Minäkään en tiedä, huvittaisiko minua isommin ylläpitää kahta eri rakennusta samanaikaisesti, sillä torpalla löytyy aina pientä petrattavaa. Olen tyytyväinen, että päädyimme tähän. Vielä kun saisimme vanhan kaupaksi!