Ruissalo

Tänään oli kans kaunis ilma, vaikkakin nyt taivaalla oli hiukan pilveä ja ajoittain aurinko ei paistanut. Illalla sovittiin, että mentäisiin tänäänkin Naantaliin ja otettaisiin joku tuttu kyytiin. Niin tehtiinkin, ja aamulla keiteltiin mukaan kuumat kaakaot ja pakatiin reppuun mukeja ja muuta tarvekalua. Naantalissa kävelimme pidemmän reissun jäällä, kun kaupunki oli näköjään aurannut hienon väylän Väskin saarelle asti. Kiersimme siis sen kautta ja paluumatkalla paistattelimme päivää Kailan saaren kalliolla ja joimme höyryävää kaakaota.

Kun lähdimme kotiinpäin, pupun exä soitteli ja kertoi olevansa Turussa. Siispä vaihdoimme seuraa lennosta; ystävättäremme lähti kummipoikansa synttäreille, nappasimme pupun exän hotellilta ja hurautimme Ruissaloon.

Sää oli mitä hienoin. Nyt ei pilvistä ollut tietoakaan, vaan tammimetsäisen saaren hanget hohtivat niin että silmiä huikaisi. Kävlimme pienen pätkän ja ihailimme vanhoja pitsihuviloita ja etsimme sieltä juuri sitä, jonka me tahtoisimme hankkia, jotta voisimme sitten juoda lasiverannalla teetä ja ikävystyä aistikkaasti tshehovilaiseen tapaan.

Pupun exä on tosi hauskaa seuraa ja pidän hänestä kovasti. Kun me kahdestaan niin usein eristäydymme torpallemme, on välillä hauskaa viettää aikaa hyvien seuraihmisten kanssa. Olisi kiva, jos torpallamme kävisi enemmän vieraita, mutta liki kaikki mun tuttuni näyttävät olevan lapsentekoiässä, eivätkä tahdo lähteä maalle ulkovessailemaan a) lapsen tai b) raskausvatsan kanssa. Pupun tutut asuvat liki jokainen pääkaupunkiseudulla, ja sieltä heitä pitää oikein työtä tehden houkutella käymään. Minä taas olen sitä itäsuomalaista sorttia, jonka mielestä aina saisi olla vieraita ja parhaat voisivat asuakin meillä.

Kuvassa Ruissalon kansanpuiston ravintola, Suomen ensimmäinen ravintolaksi rakennettu rakennus.