Viime viikonloppuna oltiin torpalla ystävien kanssa rapujuhlimassa. Pystytimme takapihalle teltan, jonne virittelimme paperilyhtyjä, soihtuja ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa. En ole oikein koskaan ollut rapuihminen, koska aika usein kokemukset ravunsyönnistä ovat olleet huonot. Tällä kertaa ravut olivat suuria, maukkaita ja meheviä.
Kaikki meni kivasti ja tunnelma oli korkealla, kunnes yhtäkkiä jostakin etäältä alkoi ensin kuulua ajokoiran hysteeristä haukuntaa ja sen jälkeen toisenlaisia ääniä; kuin ulvontaa ja kiljahtelua. Sitten kuului koiran vinkunaa eikä haukkumista kuulunut enää ollenkaan, vain urahtelua ja ulvontaa, joka etääntyi kauemmas. Meidän koiramme kuunteli tapahtumaa niskavillat pystyssä ja murisi aika ajoin kaukaa kantautuville äänille.
Kyllähän elukkaa metsään mahtuu, mutta minun raputunnelmani kyllä pikkuisen laski...
Kotona onkin taas kiirettä. Kirvesmies tarvitsee koko ajan apua kakkosnelosen nostossa ja seinien levyttämisessä, jossakin vaiheessa pitäisi käydä ostamassa keittiön kaapit, tavata tutut ja hakea helmipanelia... Mutta hieno asunnosta tulee! Vielä kun löytäisi hyvän vuokralaisen ja osaisi määritellä vuokran..
2 kommenttia
opisk.poju78
10.8.2006 01:22
metsissä elää monia elukoita.
juuri noin kävi meidän (eli vanhempien) koiralle. istuttiin saunan jälkeen terassilla, kunnes julle nousi seisomaan, höristi korviaan, ja äkkiä sen niskavillat nousivat pystyyn, häntä muutti asentoaan, niin mukava naama muutti näköään (hampaat, jopa ne "tappohampaat" näkyivät, julmetus minkä näköinen oli meidän julle.
metsikössä oli jotain! naapurin koira oli myös haukkumassa, samaa kohdetta?
isoveli sanoi vain yhden sanan, ja jokaisella kylpijällä oli iho kananlihalla ja mieli... äkkiä sisälle ja ovi lukkoon.
SUSI
Aboa
10.8.2006 21:29
Ja vaikka yrittää kuinka selittää itselleen, että enemmän se elukka minua pelkää kuin minä sitä, ei se auta. Pelottaa vähäsen silti. Aina ei rationaalisuudesta ole hyötyä.