Puhelinmuistio

Plarasin vanhaa puhelinmuistiotani. Löysin sen kirjahyllystä ja päätin katsoa, onko siellä vielä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä.

Tiedoksi teille nuorille: puhelinmuistio on sellainen kirja, johon numeroita merkittiin ylös. Siihen aikaan niitä ei saanut ohjelmoitua muistiin puhelimeen.

Aika paljon oli porukka muuttunut. Osa numeronhaltijoista oli kadonnut elämästäni jonnekin (Missä lienettekään, Pasi H. ja Ismopekka), osan numero oli lakkautettu kuolintapauksen takia (Anteeksi Sebastian, kun en ollut enemmän läsnä silloin kun olisit apua tarvinnut), osa ihmisistä oli aivan tuntemattomia. Kuka ihme on Artur B.? Entä Knuuttila? Joidenkin puhelinten perään tunsin liki kaihoa (Hei hei, Janne G..), jotkut herättivät vieläkin ärtymystä (Peter B, palauta heti Marlene Dietrich -jäähyväiskonserttivideoni! Ja jos sen olet hukannut, hanki piru vie uusi!)

Yhtä numeroa jäin ihmettelemään. Nimen sijaan kirjoittaja oli merkinnyt vain etunimensä ja sanan 'hullu'. Siis tyyliin Hullu-Kalle. Kuka? Yritin miettiä ja pohtia; numerokin tuntui tutulta. Sitten tajusin: ensimmäinen poikaystävänihän se siinä. Silloin jo kolmikymppinen, kuutisentoista vuotta sitten. Hän todellakin määritteli itsensä vallattomaksi, hulluksi, spontaaniksi, kaiken ulkopuolella olevaksi.

Niinpä hän antoikin itselleen luvan pelata eri sääntöjen mukaan: huijata, valehdella, varastaa. Loppujen lopuksi hän huijasi kahdelta liiketoveriltaan näiden omaisuuden ja karkasi kymmeneksi vuodeksi Englantiin verottajaa pakoon, mitäs nyt vähän soitteli minulle, ex-ex-exälleen, pilvessä itsemurhapuheluita. Nekin lopetti, kun tympäännyin kuuntelemaan, kysäisin osoitetta ja lupasin lähettää köyttä, jotta pääsisin kuulemasta näitä jokakuukautisia itkuvinkupuheluita. Syytteiden vanhennuttua hän palasi takaisin, muttei oikein saanut otetta elämän reunasta. Extraa kuulemma jossakin.

En ole oikein koskaan ollut kovin pitkävihainen, mutta häntä en ole vaivautunut tervehtimään kymmeneen vuoteen. Ei siksi, että hän minun hyvääpäiväälläni mitään tekisi; hän on sen sortin torakka, että aina jotekin pärjää tässä maailmassa. Enpähän ole vieläkään leppynyt niistä huijauksista ja varkauksista, kavereitten rahojen keinottelusta tai siitä, että hänen kadottuaan tuntemattomat korstot pysäyttivät minut ja tiedustelivat miehen olinpaikkaa. En osannut kertoa, mutta kehotin heitä kusemaan miehen päälle minunkin puolestani, jos joskus löytäisivät ja vaikkapa hakkaisivat.

Vahvoja tunteita silloin. Ja nyt minun piti terästää muistiani, että tunnistan miehen puhelinmuistiostani.