Painostusta

Soitin äidilleni, kun en liki viikkoon ehtinyt sitä tehdä. Että sillä naisella on nykyään kiire! Heti eläkkeelle jäämisen jälkeen molemmat vanhemmistani ovat alkaneet harrastaa kaikkea mahdollista niin, että päivän tunnit eivät tahdo riittää.

Äiti tahtoi itse kutoa meidän torppaamme räsymatot ja niitä hän nyt on paukutellut jossakin käsityökeskuksessa ja ensi viikolla matot ovat tulossa matkahuollon kautta.

Ja saman tien, puolihuolimattomasti kesken puhelua mamma sanoi, että sitten kun on kesä ja torpan lattialla uudet matot, siellä olisi niin kiva meidän mennä naimisiin... Lupasin, että se kyllä tapahtuu, heti kun jompikumpi meistä suostuu kosimaan.

Minusta se on meistä vanhemman velvollisuus, mutta vaikuttaa että joudun sitä kosintaa odottamaan yhtä kauan kuin erästä puhallusta niskaan ja sanaa 'hippa'. Kaksi ystävääni yllätti minut sillä keinolla. En ollut ollenkaan tajunnut, että tuttuni lukevat tätä blogia. Tänään töihin mennessä mietin, jaksanko alkaa ujostella. En jaksanut.

Mikäli puhallusjuttu ei auennut, lukekaa aiempia viestejä. Sieltä selviää..