• Aboa

Ne muut

Kasiluokan oppilas tuskitteli itseään, kun teimme aikakauslehtien ihmiskuvaan liittyvää oppilastyötä.
- Kun mä en ole yhtään ton näköinen, parahti lapsi. Noi on niin pitkiä ja tollaisia... jylhiä.
Opettajana kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen adjektiiviin, mutta kyselin, mitä lapsi tarkoitti.
- Ei musta tule koskaan noin pitkää eikä nättiä. Mulla on tämmönen nenäkin. Ei musta tule koskaan mitään!

Juuri edellispäivänä eräs kaveri oli kaffella kertoillut, kuinka seksi ei pitkässä parisuhteessa enää oikein maistunut. Juttelimme asiasta ja asian vierestä niitä näitä ja pohdimme seksuaalisuuden ulottuvuuksia ja ulottumattomuuksia, kunnes havahduin erääseen lauseeseen.
- Esimerkiksi pornofilmeissä kaikki menee jotenkin niin helposti.
Lause palasi mieleeni kuunnellessani oppilasta. Kasiluokkalaisen maailmankuvaan kuuluu oman vartalon vertailu muihin malleihin, mutta keski-ikäistyvän ei ehkä kannattaisi rinnastaa omaa sänkykäyttäytymistään seksiteollisuuden tuotoksiin.

Lapsen käsitemaailman hataruuden tajuan, mutta voiko aikuinen ihminenkin kadottaa rajan aidon ja tehdyn välillä. Mallit näyttävät kauniilta, koska se on heidän työtään. Heille maksetaan rahaa siitä, että he ovat kauniita, hoikkia ja pitkäsäärisiä. Ja sama juttu on pornoteollisuuden kanssa. Siellä ihmisille maksetaan siitä, että he ovat seksikkäitä ja kiihottavia. He vastaanottavat maksun siitä, että joka vartalo kiinnostaa, pizzalähetin voi iskeä, aina seisoo ja kaverilla tekee mieli samaa aisaa samaan aikaan. Kuka nyt tahtoisikaan dvd:ltä katsoa, kun toista ei huvita ja toinen nykäisee lauantaipanon rutiinilla?

Oppitunnilla selitin oppilaalle, että mallin tehtävänä on olla kaunis. Minun tehtävänä on opettaa äidinkieltä ja jonkun toisen työnä on asfaltoida katuja. Että olisi kohtuutonta, jos äikänopettajalta oman ammattitaidon lisäksi vaadittaisiin käsittämättömän komeaa ulkonäköä tai huippumallilta paitsi pedagogista osaamista, myös katupäällysteen viemärikaadon tarkistamiskykyä. Jokainen on hyvä jossakin, mutta kaikkien ei tarvitse olla hyvä kaikessa. Vaikka tällä hetkellä vaikuttaa, että nenä on epäsopiva, ei tie nouse pystyyn kenelläkään. Ja ne bisnesnaisetkin, jotka lehtien palstoilla kertovat osaavansa kaiken ja silti olevansa hyviä äitejä, on valittu sinne naistenlehtien palstoille kaltaistensa joukosta osittain myös sen ulkonäkönsä takia.

Kasiluokkalaiselle vastaus riitti, sillä aloimme koko luokan kanssa keskustelemaan siitä, millaisen miehen ja naisen mallin lehdistö nykynuorille antaa. Samalla pohdin, pitääkö vielä kertoa kaverille, ettei yli kymmenen vuoden jälkeen parisuhdeseksin tarvitse olla uuh ja aah ja fuck me harder, kuten joillakuilla kuvitteellisilla?

1 kommentti

martin

18.4.2010 23:51

Mallien ulkonäkö on tietyn mallin kyllästämää - persoonallisuus kunniaan. Sama rutiininomaisuus ja malliin kangistuminen pätee moneen - anteeksi, myös opettajan työhön. Sille ei välttämättä voi mitään. Olemme asettamiemme rajojen vankeja (tai helpottamia), sen sijaan yksilöllisillä piirteillä voi erottua.