Pupu leipoo keittiössä pullaa. Minä menin tietokoneen äärelle ja aioin tehdä koulutöitä, mutten sitten jaksanutkaan. Menköön edellisvuoden kaavan mukaan mainoskielen opettaminen. Ei se nyt niin kovasti ole ehtinyt vuodessa muuttumaan.
Mä en ole vielä saanut tultua kaapista mun työpaikalla. Asia alkaa itsestä tuntua hiukan hullulta. Alun perin mut palkattiin tuntiopettajaksi aina vuodeksi kerrallaan. Kun rehtorikin ensivaikutelmaltaan tuntui jäyhältä fasistilta (myöhemmin on kuva korjaantunut ja hän on osoittautunut ihan mukavaksi), päätin, että en kerro mitään, ennen kun on vakituisessa virassa. Aikaa kului monta vuotta ja koskaan en mitään sanonut. Eikä kukaan kysynyt.
Vihdoin ja viimein virka tuli auki ja ajattelin kertoa pupusta kollegoille, uusi uskonnonopettajamme ehti ensin ja ulostuli aamunavauksessa koko koululle keskusradion kautta. Mulla meni jotenkin pupu pöksyyn; olisi ollut hullua mainita työkavereilleni nyt, kun monet vuodet oli työtä tehty yhdessä ja joku toinen tulee ja sanoo asiasta heti. Siispä en ole vieläkään sanonut mitään.
Pientä avautumista on kyllä tapahtunut, nimittäin aina, jos jossakin kaupungilla olen työkavereitani nähnyt ollessani pupun kanssa liikkeellä, olen esitellyt hänet heille. Siksipä muutama tietää tilanteen. Osa taas ei.
Mietin ajoittain, pitäisikö nostaa kissa pöydälle ja kertoa jotakin, mutta en ole osannut päättää. Eri asia on taas, mitä sanoa oppilaille. Ja sanoako ollenkaan?
(Talon täyttää herkullinen pullantuoksu. Voisilmäpullaa, mun lemppareita, kertoo nenäni.)
Toisaalta, asiathan ovat ongelmia, jos niistä tekee ongelmia. En usko, että elämää kannattaa niin kovasti suunnitella, vaan parasta on, kun nallepuhmaisesti katsoo, mitä päivät tuovat eteen.
-Puh, kysyi Nasu, mitä sinä ajattelet ensimmäiseksi, kun heräät aamulla?
-Minä ajattelen, mitä tänään mahtaa olla aamiaiseksi, vastasi Puh ja jatkoi
-Mitä sinä ajattelet?
-Minä ajattelen, mitähän jännittävää tänään tapahtuu, vastasi Nasu.
-Se on sama asia, sanoi Puh iloisena.
(Meillä olisi uunituoretta nisua tarjolla, jos kelpaa. Juomana kylmää maitoa. Tervetuloa.)
4 kommenttia
Tui
29.3.2006 18:31
Mi saan suklaakinuskipirtelöä kohta. Mutta siis piti sanomani että onko tarpeellista tulla työpaikalla ulos kaapista, kuuluuko työpaikalle se että on homo eikä hetero? Eihän heterokaan tule ulos kaapista heterona? Itse en ole töissä ulos tullut, osin ehkä siksi ettei keskustelu ole sille suunnalle koskaan soljunut. Mutta opetus- ja sosiaaliala ovat siinä mielessä samanlaisia että työtä tekee kovin omalla persoonalla mikä tietyiltä osin tarkoittaa että työtä tekee homona. :D
Mahakas
29.3.2006 18:51
Jaa.. Itse olen päättänyt jättää asian kertomatta.. Mitäpä se kenellekkään kuuluu :) Jos asia tulee luontevasti esille niin sitten tulkoon mutta, tiedotus tilaisuutta en aio pitää.. Nisut joudun jättämään nyt väliin ;)
Outo
29.3.2006 22:30
Kamoon!! Kaapissa eläminen tarkoittaa sitä, että joutuu enemmän tai vähemmän valehtelemaan. Ei voi luoda syvällistä luottamussuhdetta työkavereihin. Kannustan kaikkia olemaan avoimia. Siinä ei voi pidemmän päälle kuin voittaa!!
Esperanza
30.3.2006 09:18
En minäkään varsinaisetsi ole "tullut ulos" nykyisellä työpaikalla. Tosin heti työhaastattelussa kerroin asiasta nykyisille esimiehilleni eikä se valintaa ainakaan estänyt. Työkavereista osa tietää, osa ei. Siis ne tietää joiden kanssa puhun arkipäivän asioita muutenkin.
Suuren osan työkaverista kanssa puhun lähinnä työhön liittyvistä asioist enkä edes halua tietää heidän yksityiselämästään sen enempää. Jos viikonlopputekemisistä tulee puhe, puhun kyllä "me" muodossa, mutta ei kukaan ole pyytänyt täsmentämään sitä. Jos asia tulee esille niin ei siinä ole mitään ongelmaa, kokisin lähinnä vaan outona, että ilmoittaisin asian jotenkin erikseen ihmisille. Ja kun minulla on sormus sormessa ei nämä naiset täällä voi kuvitella minun olevan ainakaan vapaa noin ninkuin suvunjatkamismielessä