Exäni soitti juuri. Ovat miehensä kanssa muuttamassa uuteen asuntoon ja tyhjentää juuri entistä, kymmenvuotista kotiaan. Jostakin laatikon uumenista oli löytynyt mun työtodistuskopioita vuodelta 1993 ja hän tahtoi tietää, mitä niille tehdään. Käskin heittää roskiin.
Kumpikaan meistä ei muistanut, mitä työtä olin hakenut silloin. Olin kaksikymmentä ja asunut vasta vuoden Turussa. Opintoviikkoja kasassa neljä tai viisi.
Mitähän silloin toivoin tai milllaiseksi oletin elämän muuttuvan? Mikä minusta piti silloin tulla isona? Ei ainakaan opettaja, siitä olin aivan varma. Se oli aivan ehdottomasti poisraakattu vaihtoehto. Olin kiihkoisa idealisti, totuutta etsivä teatterilainen, kotiinpäin umpikaappihomo, jatkuvasti uutta koettavaa etsivä erikoisuudentavoittelija. Ja nyt...
Ja nyt?
Kauas elämä minut paiskasi Koillismaan kairoilta, mutta täälläpä ollaan ja eletään hyvin tasaista elämää. Oletuksenmukaista ja silti ei. Ajatelkaa nyt, entinen kaappihomo viettää joulua miehensä ja vanhempiensa kanssa ja on menossa naimisiin. Porvarillisia ammatteja vihaavasta tuli rivitaloelämää viettävä opettaja. Uutta etsivä erikoisuudentavoittelija on ihan tyytyväinen, jos viikonloput kuluvat torpalla täydellisessä sensorisessa deprivaatiossa.
Silti en koe pettäneeni ihanteitani tai luopuneeni jostakin. Päinvastoin, koen saavuttaneeni enemmän kuin mitä ehkä silloin osasin odottaa. Jotakin, joka on hankala määritellä. Rauhan? Rauhallisuuden? Tyyneyden? Paikallaanistumisen jalon taidon? Rauhallisen rupattelun ja elämän punnitsemisen kyvyn? Pappaantumisen? Tasapainon..?
Eipäs mennä liian pitkälle. En pyri buddhaksi.
Pakko lopettaa. Koirani kokee elämää suurempaa ahdistusta, koska pupu on ulkona istuttamassa kukkasipuleita ja hän on sisällä.
2 kommenttia
JPHki
11.11.2006 16:43
Huh, tuntuu kuin olisit kirjoittanut minusta. Niin samanlaisen kaaren olen minäkin elänyt 15 vuoden aikana. Ikää on samanverran ja kotiseutu on pohjoisessa. Ja nyt torppaa asustellaan viikonloppuisin etc. Tosin mä olin jo 1993 ehtinyt ulos kaapista. Ja minusta tuli sitten ammatiltani se mitä tuolloin suunnittelin.
Eikös siellä päin ole maa vielä jäässä? Mä tuossa juuri tuskailin mitä tehdä istuttamatta jääneiden kukkasipulien kanssa, talvi ehti ensin.
Aboa
13.11.2006 14:50
Pupu teki niin kuin aina ennenkin eli kopautti jäiseen maahan kolon rautakangella ja pudotti sipulin perään. Ja joka vuosi ovat nousseet ja auenneet!