Tämän viikonlopun ohjelman kuului liesikuvun asentaminen paikoilleen ja sen maalaus.
Homma olikin yllättävän monimutkaista, koska kupu painoi aikas paljon, ja aina kun se oli nostettu seinälle ruuvinpaikkojen merkitsemistä varten, se oli näemmä notkahtanut alas sen verran että koko poraamis-proppaamis-ruuvaamis-maailma olikin ollut aivan turhaa ja ainakin kaksi senttiä vasemmalle. Mutta loppujen lopuksi liesikupu/huuva/höyrykupu saatiin seinälle, missä se näytti väärään ympäristöön joutuneelta nakkikioski-liesituulettimelta. Vasta maalaus sijoitti sen tähän maailmaan.
Muuten torpalla oli tosi kivaa. Ulkona oli harmaa ja sateinen päivä, joten sai ihan vapaasti röhnöttää sisällä. Kuinka ihanaa onkaan herätä aamulla, kun ei ole kiire ja saa ummistaa silmänsä vielä hetkeksi, jos haluaa. Lisäksi mulla on maailman paras mies, joka herää aamuisin käsittämättömän aikaisin, keittelee itselleen kaffetta ja viimein, siinä minun heräämiseni aikoihin, tassuttelee kamariin halkokorin kanssa, laittaa kakluuniin tulen ja jättää uuninluukut auki. Että voisin rauhassa heräillä ja katsella ja kuunnella tulen rätinää. Sanoo vain, että herää rauhassa ja tule sitten syömään kun jaksat. Leivät on jo voideltu.
Ajatelkaa nyt. Mistä tuollaisen olen onnistunut löytämään!
