Londinium

Lontoo oli kaunis. Narsissit ja tulppaanit kukkivat joka puolella, vain yhtenä päivänä satoi ja lämpötila oli kaupungilla kiertelyyn juuri sopiva. Ei liian kuuma, sillä silloin tulee hiki ja kiukku kuten viime kesänä Pariisissa, mutta ei liian kylmäkään, sillä silloin ei voi muuta kuin olla olemattoman kokoisessa hotellihuoneessa lukemassa huonoa romaania.

Pupun kanssa oli kivaa. Kiersimme liki kaikki puistot ja puutarhat, mitä siitä kaupungista löytyi, ja kaiken lisäksi löysimme puutarhakaupankin, aivan kuin niitä ei olisi Suomessa jo aivan riittämiin. Vastapainoksi menimme katsomaan sitä Priscilla-musikaalia ja kävimme kahdessa museossa. The Museum of London oli todella mielenkiintoinen ja monipuolinen pienoismalleineen ja multimedioineen. Varsinkin ruton leviämistä kuvaava elokuva sekä Lontoon paloa kuvaava pienoismallia ja elokuvaa yhdistävä esitys olivat loistavia. British Museum oli taas menneiden aikojen esillepanoa toistava tylsä vitriinimuseo. Tosin sain sen katsomiseen aikaa vain noin 25 minuuttia, missä ajassa en oikein ehtinyt nähdä kunnolla muuta kuin Parthenonin friisit ja assyrialaiset portit. Kuulemma jotkut ihmiset saavat viettää siinä museossa kauankin aikaa. Minun taas täytyi olla tehokas...

Kaikkein hauskinta oli ehkä se, että pupun jo ammoin lontoolaistunut ystävä opasti meitä kuin Vergilius Dantea läpi Infernon (tai Beatrice läpi Paratiisin..?). Ilman hänen neuvojaan olisimme jonottaneet ikuisuuden lentokentän lippuluukulla tai tuhlanneet liikaa rahaa matkalaukkujen kanssa. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin seuranpito. Me saamme kyllä olla pupun kanssa kahdenkesken kaiket viikot ja viikonloputkin. On kivaa hauskaa saada huumorintajuista seuraa, joka tietää hyvät ravintolat ja hilpeät hippauspaikat.