Eilen olin niin aktiivinen, että itseäkin hirvittää. Ensiksi tein täyden opettajan työpäivän (kahdeksasta kahteen). Heti töiden jälkeen korjasin loput jonossa olevat kirjoitelmatt ja kokeet eli nyt olen kahden päivän sisään korjannut 104 koetta ja 32 ainetta.
Töiden jälkeen ystäväni pyysi minua kävelylle ja teimmekin noin kuuden kilometrin maastolenkin halki sinivuokkojen tähdittämien tammimäkien.
En ole vieläkään tottunut varsinaissuomalaiseen metsäkäsitykseen. Sanasta 'metsä' minulle tulee aina mieleen kuiva kangasmetsä taivaisiin yltävine petäjineen. Tiedättehän, sellainen, joka kesällä paahtuu hehkuvan kuumaksi ja jossa aistit huumaa kanervan ja suopursun tuoksu. Täällä taas ovat metsät täynnänsä tammea ja pähkinäpensasta. Minulle jo koivun kaltaisen lehtipuun kasvaminen 'metsässä' on mahdoton yhtälö!
Illemmalla kokosimme pupulle pyörän, jonka ostimme jo toissa keväänä mutta jota ei oltu saatu kasattua viime kesän torpankunnostuskiireiden takia. Niinpä illalla ennen Lostia pyöräilimmekin vielä pienen pätkän.
Illalla vanha armeijakaverini soitti minulle. Hän sai tuntiopettajan paikan koulustamme. Hauskaa! Sain intissä ollessamme puheillani tämän tamperelaisen kiinnostumaan Turusta niin paljon että hän muutti tänne opiskelemaan - ja sille tielle jäi. Oikein odotan ensi syksyä. Suurin osa työkavereistani on keski-ikäisiä naisia, joten on hauska välillä saada ikäistään seuraa.
Huomaatteko, pidän vieläklin itseäni NUORENA opettajana...
Lisäksi meidän huumorintajumme on hyvin samanlainen, joten välituntikeskusteluista tulee hyväntahtoisia mutta armottomia piruiluja. Kivaa!
