Leffoja

Koska maalla alkoi sataa, suuntasimme kaupunkiin. Ja kun ei ollut mitään tekemistä, menimme leffaan.

Eilen kävimme katsomassa elokuvan Nuori Viktoria. Jollakin tapaa nautin sen viipyilevästä tunnelmasta ja juonenkuljetuksesta. Leikkauspöydällä epookki oli pirstaloitu fragmenteiksi, joista kaikki eivät edes vieneet juonta eteenpäin, vaan veivät tarinaa sivupoluille ja jopa kummastuttivat. Tarinan tarinattomuus oli mielenkiintoista seurattavaa, koska silloin huomio kiinnittyi tunnelmiin ja jännitteisiin. Lisäksi nautin suunnattomasti kahdesta näyttelijäsuorituksesta; Miranda Richardsonin (kuvassa) äidistä, jonka oli kerrankin otettava vastuu omasta elämästään sekä Harriet Walter leskikuningatar Adelaiden kokemuksen mukanaan tuomasta viisaudesta. Lisäksi Jim Broadbent esittämänä kuningas Vilhelm IV:n känninen välikohtaus hovipäivällisillä oli nautinnollisen kutkuttavaa katsottavaa. Mikä oli hieman valitettavaa oli se, että mukaan täytyy saada rakkaustarina, ja siksi tarinaan oli punottu mukaan jännite (?) siitä, kenet Viktoria puolisokseen valitsee. Tämä poljento tuntui hiukan ylimääräiseltä, mutta toisaalta, kyllä Rupert Friend upeaa kuontaloa ja kauniita hymykuoppia katsoo ihan mielikseen...

Tänään menimme taas katsomaan Sacha Baron Cohenin Brünon. Jostakin syystä minä en oikein lämmennyt. Minusta Borat oli loistava paljastaessaan poliittisen korrektiuden takana piilevän ennakkoluulisuuden ja rasismin. Mutta siinä kun Boratin hahmon kautta naurettiin muille, minä koin Brünon tylsemmäksi. Ainoastaan eheytyspastorin tai itsepuolustustusopettajan luona huomio kiinnittyi siihen, miten muut homouteen suhtautuivat. Muu osa oli enemmänkin naurua homoudelle.

Älkää ymmärtäkö väärin; en minä ottanut nokkiini enkä pahastunut enkä vetänyt hernettä nenään. Olisin vain odottanut, että mukana olisi yhteiskuntakritiikkiäkin eikä vain hihitystä dildoille. Minulle ei auennut, miksi Brüno oli juuri niin stereotyyppinen homokuva kuin mitä monet heterot otaksuvat meidän olevan. Olisin kaivannut enemmän kuvausta siitä, miten kanssaeläjät suhtautuvat ajatukseen siitä, että joku on homo enkä sitä, että nauretaan hassulle hahmolle.

Mutta jos edellisessä elokuvassa katsoi mielikseen prinssi Albertin hiuksia, nautin kyllä Brünon huulista. Mehevät, sanoisin.