Kultainen nuoruus

Viime viikolla laitoin spostia eräälle aikakauslehdelle, joiden palkkalistoilla oli tutun kuuloinen nimi. Tänään hän vastasi.

Ja yllättäin olin löytänyt uudelleen ystävän, joka meni hukkapiiloon vuonna 1991.

Äsh, olenhan minä tietänyt, että hän asuu Helsingissä ja että hän on toimittaja, mutta jotenkin hän katosi muutettuaan kirjoitusten jälkeen Koillismaalta.

Tutustuin häneen lukion ykkösellä 1989, ja kaikkien tasapäisten harmaiden koillismaalaisjunttien keskellä hän oli kuin eksoottinen tuulahdus Jostakin Ihan Muusta. Olimme ystäviä vain noin vuoden, minkä jälkeen oli aika muuttaa jatko-opintoihin, elämään, maailmaan.

Vasta jälkeenpäin sain tietää hänen olevan homo. Kuulin sen samaan aikaan, kun näin eräällä Helsinginreissukerralla homobaarissa lapsuudenkotini vuokralaisen, parhaan kaverin ystävän sekä ala-asteen aikaisen parhaan kaverini. Ja minä kun olin ollut the only gay in the town..!

Mutta silti. Kadottamani ystävä ei aavistakaan, kuinka suuri vaikutus hänellä oli minun elämääni. Hänhän näytti, että normeista voi poiketa ja omaan elämäänsä vaikuttaa, toisin kuin Koillismaan lestadiolaishenki väittää.