Vietin tänään koko päivän kirjastossa lasten kanssa. Kenellekään koko rakennuksessa ei jäänyt epäselväksi mun statukseni, kun ympärillä oli parikymmentä muksua ja ilma sakeanaan 'hei opettaja tuutko tänne' -huutoja. Koin oloni yhtäkkiä hyvin vanhaksi...
Ja siitä huolimatta minua yritettiin iskeä! Noin nelikymppinen siisti ja komea mies tuijotteli ruotsinkielisten elämäkertojen välistä hyvin intiimisti. Tuijotin takaisin ja riensin sitten etsimään helppoa romaania heikolle oppilaalle.
Kotona kerroin ylpeänä pupulle, kuinka vanhakin olisi näemmä vielä jollekulle kelvannut. Hän vain kommentoi olevansa ylpeä, ettei mielestänsä ole missään vaiheessa ihan riihen seinästä revityn kanssa seurustellutkaan. Että on ylpeä, että on napannut sellaisen, joka muillekin olisi kelvannut.
Sanat tuntuivat kivalta. Jollakin hassulla tavalla.
