• Aboa

Joulunalus

Tänä vuonna vietetään joulua pupun vanhempien luona. Ensimmäistä kertaa ollaan myös yötä siellä, sillä tähän asti tapaamiset ovat olleet sellaisia, että yöksi on ajettu kotiin tai torpalle.

Pupun vanhemmat ovat tosi mukavia ja olen todella iloinen siitä, että minulla on appivanhemmat, joiden luokse olen tervetullut. Kaikilla ystäväpiirissäni ei niin ole. Ongelmia tuottaa ainoastaan erilaiseen olemisen tapaan tottuminen; koillismaalaisena, jolla on sukujuuret Etelä-Pohjanmaalle ja Karjalaan, en aina osaa luovia hämäläisessä ympäristössä. Olen kova puhumaan ja yhteinen hiljaisuus on minusta Merkki Jostakin, ei vain sitä mitä se on - yhteistä hiljaisuutta. Siksi huomaan usein yrittäväni täyttää äänettömyyden höpötykselläni ja sitten huomaan että höpötän ja sitten nolostun ja todennäköisesti höpötän lisää. Puhun minuutissa enemmän kuin keskivertohämäläinen päivässä.

Anoppi laittaa ruoat, mutta pupu sai pyynnöstäni vaadittua, että saamme viedä jotakin mukanamme ja siksipä pitää mennä huomenna ostamaan kauppahalliin kalaa kaikissa muodoissaan sekä siianmätiä. Lisäksi tahdon ehdottomasti saada Wallinin kalapuodista graavilohta ja marinoitua inkivääriä. Niistä tehdyt kääröt ovat käsittämättömän hyviä!

Oma äitini on ollut leikkauksessa joulukuun alussa. Operaatio meni hyvin ja hän pääsi takaisin kotiterveyskeskukseen, mutta yhtäkkiä hän otti takapakkia toipumisessa ja meni paljon huonompaan kuntoon ja joutui takaisin Oulun yliopistolliseen. Mitään hätää ei enää onneksi ole ja hän ehkä pääsee vielä jouluksi takaisin terveyskeskukseen. Sisko on houkutellut isää luokseen jouluksi, mutta hän on kieltäytynyt asiasta ehdottomasti, sillä hän tahtoo olla mahdollisimman lähellä vaimoaan. Sisarusteni on vaikea ymmärtää isäni kantaa, mutta minusta se on päivänselvä.

Jotenkin tuntuu vaikealta hahmottaa se, että omat vanhemmat ovat yhtäkkiä muuttuneet vanhoiksi. Tai siis olenhan toki huomannut heidän vanhentuvan, mutta että fysiikka alkaa heiketa ja terveys rapistua. Jotenkin se herättää aina ajatuksen siitä, että itse pitäisi olla vahvempi ja aikuisempi ja kaikkea sellaista, mitä kuuluu olla, muttei oikein osaa. Vai vain kuvitella, miten sellaista, joka nousee vallankahvaan, pelottaa. Vaikka vaikuttaisi tyyneltä ja valmiilta toisten silmiin, vain itse tuntee omat vajavaisuutensa ja heikkoutensa. Ja liioittelee niitä.

2 kommenttia

mopsi22

23.12.2009 02:39

We all grow and rise to the occasion...

Aikuisemmaksi muuttuu sitten pikkuhiljaa. Vanhemmat vanhenevat ja me siinä rinnalla. Vallankahvaan tarttujatkin ovat aloittaneet jostakin...

martin

23.12.2009 11:50

Elämä on tosiaan lyhyt. Se on minusta myös ihmeellisen rikas: aina ihmeteltävää riittää. Kiitos Luojalle!