Pupu kertoi aamulla olevansa jatkuvasti väsynyt. Siihen vaikuttaa varmasti hänen mieletön opetustuntimääränsä, mistä suurin osa on sellaisia kursseja, mitä hän ei ole ennen opettanut.
Toinen syy lienee se, että loman jälkeen olemme ah, niin helposti palanneet entiseen päivärutiiniin. Siihen, ettei tehdä mitään töitten jälkeen.
Miten sitä ennen jaksoikin harrastaa ja seurustella ja kyläillä ja istua oluella ja käydä teattereissa ja taidenäyttelyissä ja olla sosiaalinen? Nykyään tuntuu, että jos saa pari kertaa viikossa raahattua perseensä Elixiaan, on jo saavuttanut jotakin merkittävää.
Uskon kyllä äitini tavoin siihen, että mitä enemmän tekee, sen enemmän jaksaa. Että kun saa virikkeitä tavallisenakin arkipäivänä, se innostaa ja kannustaa jaksamaan. Kuinka sitten pelkästään leffaanmenon suunnittelu vaikuttaa ylitsepääsemättömältä? En minä haluaisi alistua vuodeksi piereskelevän sohvaperunan rooliin!
Olemmeko me ainoa nahjuspariskunta, onko teidän muiden elämä Jännittävää, Sykähdyttävää ja Tapahtumarikasta. Vai loppuiko elämä ihan oikeasti silloin kun täytti kolmekymmentä?
Nimim. Hiukan ulalla
10 kommenttia
kesäpoika
12.9.2007 14:17
Rehellistä, siis kaunista. :)
Nahjustelu on ihan normaalia. Sitä kutsutaan arjeksi. Ei kaiken tarvi olla yhtä suurta elämystä.
pietari
12.9.2007 15:05
ai miten toi kuullostaa taas niin tutulta.
ja taas toisaalta, toisaalta.
sohvaperunointi mustakin nahjustuttaa muutakin elämää. ainakin mulla oli ennen se tunne, että kun töistä selvis just ja just sohvan nurkkaan, niin ei jaksanut mitään. oli meinaan tässä monta vuotta, jolloin isäntä olis halunnut harrastaa kaikkiea kehittävää, mutta mua ei hotsittanut.
mutta toisaalta, nyt kun viikkon on täynnänsä harrastuksia, niin olen yhtä väsynyt.
mutta ehkä pieni ero. nyt fyysisesti väsynyt, mutta mieli hiukka ehkä pirteämpi, kun joutuu joka päivä jotain puuhaamaan ja uutta oppimaan.
Scherzo
12.9.2007 15:13
Piereskelevänä sohvaperunana olo on välillä kivaa, mutta tänä aamuna juurikin juteltiin että aamulla jos menee salille ja tulee töiden jälkeen kotiin, on aina ihan naatti. Jos taas on jotain muuta tekemistä illalla, kuten salillemeno, on pirtsakampi iltasella.
Kalvinter
12.9.2007 15:19
Nyt kun kaikki tuntuvat olevan väsähtäneitä, rohkenen esittää ongelmaan ratkaisun. Siesta Suomeen ja sassiin. Illalla jaksaa paljon paremmin, kun oikaisee kesken työpäivän ja vetää 20 min torkut. Sen jälkeen on kuin uusi ihminen.
sleepygay
12.9.2007 15:55
Minä nukun viikolla usein niin lyhyet yöunet, että en millään sitten jaksa ennen päiväunia tehdä yhtään mitään. Ja kun koulussakin on välillä vähän rankkaa.
Minulle kyllä sohvaperunointi kelpaa, mutta en kyllä jaksa sitäkään hommaa joka päivä. Välillä on pakko tehdä jotain kehittävää.
martin
12.9.2007 18:26
Elämä on huikean jännittävää - levätessäkin!
Rokkihomo
12.9.2007 18:45
Hei kato, tuossa menee keski-ikänen!
Eh-heh.
"Siihen, ettei tehdä mitään töitten jälkeen" on meillä kotona kätevästi kierretty kohtaamasta sillä, että ne työt tuppaavat loppumaan vasta oikeasti illalla, iltauutisten tienoilla.
JPHki
12.9.2007 23:22
Mä myös uskon tuohon äitisi ajatukseen. Harrastukset ovat ilo ja virkistys, eivät ylimääräinen riesa. Jos pystyy käymään tietokoneella työpäivän aikana, kannattaa varata liput elokuviin tai mihin tahansa valmiiksi, ei sitten tarvi pähkäillä väsyneenä työpäivän jälkeen. Jos iltaohjelman suunnittelu jää iltaan, se jää kokonaan.
Apoptoosi
12.9.2007 23:24
Minä nukun joka päivä töissä kymmenen minuutin lounasunet. Olen kertonut asiasta kaikille joten ei sitä kukaan enää ihmettele. Ei se tietenkään toimi ihan joka työpaikassa, mutta meillä kyllä ja kun vielä ottaa huomioon, että olen siellä vähintään kymmenen tuntia joka päivä. Ovi kiinni, pää pöydälle ja naps, heti nukahdan. Kymmenen minuutin päästä on taas työteho huipussaan. Joku toinen käyttää monta kertaa päivässä saman ajan tupakointiin. Mulla tosin taitaa olla kyky nukkua missä ja milloin vain kun väsyttää eikä siinä ole mitään hävettävää. Uni on kuitenkin ihmisen perustarve.
Aboa
13.9.2007 09:19
On hassua huomata, miten valon määrä vaikuttaa aikakäsitykseen. Kun kesällä voi ihan hyvin lähteä iltakymmeneltä vaikkapa kävelylle, talvella jo satunnainen puhelu kahdeksalta hämmästyttää: "Kuka sieltä nyt tähän aikaan vielä..?"