Joo, mä tiedän

Minä tiedän, että jo ennakkoasenteeni oli negatiivinen. Minä tiedän, että liki suggeroin itseni pitämään kurssia huonona. Mutta silti. Tänään sain kuulla Suuren Totuuden; erilaiset oppijat pitäisi ottaa huomioon.

Mitä hittoa ne psykologit kuvittelevat koulussa tehtävän? Koko koululaitos on yhtä eriyttämistä ainakin humanistisella puolella. Ja toisaalta, jossakin menee se raja, kuinka paljon yksittäisiä oppilaita voi ja pitää ottaa huomioon.

Ketä se hyödyttää, että käytän suhteettoman paljon aikaa työhön, josta ei makseta penniäkään ja eriytän lasten oppimista; laitan yhden tekemään yhtä ja toisen toista, kun yhteiskunta ei siltikään jatka sitä toimintaa peruskoulun jälkeen.

Minusta on jo liki lapsen pettämistä se, että heikoimmat ipanat totutetaan siihen, että kaiken voi läpäistä jollakin minimityöllä, puuhata jotakin kivaa pientä hommaa tylppäkärkisten saksien ja värillisten paperien kanssa ja saada siitä armoviitonen ja päättötodistus. Varsinkin kun edessä on yhteiskunta, jossa erilaisuutta koskevat voimavarat on nipistetty minimiin. Tahtoisin kysyä tämänkin päivän luennoitsijoilta, minne sijoittuu lapsi, joka ei osaa lukea, mutta osaa askarrella huovasta kirjankansia.