Kirjoitan tänne osin samasta asiasta, mistä viime viikolla laitoin viestin keskustelupalstalle.
Osa huoltajista on outoja. Oppilaalla saattaa olla vaikka kuuden eri psykologin lausunto siitä, että hän oppisi paremmin erityisopetuksessa tai -koulussa, mutta huoltaja kieltää siirron. Kun koulu ei selkeästi vain tee tarpeeksi, jotta meidän diagnosoitu dysfaatikko tai hahmotushäiriöinen lapsi sinnittelisi muiden mukana. Aina välillä käy sääliksi lasta, joka selkeästi voisi olla onnellisempi koulussa, joka jo lähtöjään on suunnattu juuri hänelle, mutta huoltajan vaatimuksesta minun tehtävänä on venyä kuin kellonjousi ja yrittää auttaa lasta parhaan kykyni mukaan. Koska kotona ei hyväksytä ajatusta siitä, että jotakin on eri tavoin verrattuna toisiin.
Tai eilinen tapaus; eräällä uudella oppilaallani on epilepsia, mutta huoltaja kieltää ehdottomasti kertomasta siitä muille opettajille. Ajatelkaa; hänen puolestaan lapsi saa rauhassa saada kohtauksen kesken oppituntia ja opettajan ei kuulu tietää taustoja niin, että hän osaisi toimia tilanteessa oikein. Niinpä lapsi sitten sai vakavan kohtauksen kesken historiantuntia ja sijaisella ei ollut aavistustakaan, miytä tehdä. Toivottavasti kotona kaikki ovat tyytyväisiä.
Entä jos kohtaus tapahtuisi välitunnilla, pihan perimmäisessä nurkassa? Tai vessassa? Jokaisessa koulurakennuksessa on lukuisia kolkkia, johon valvojien silmä ei yllä.
Amerikkalaistyyppinen jonkun muun vika -ajattelu on alkanut itää meilläkin, kuten keskustelupalstan Saako kellot soida -viesti kertoo. Enää ei osata mieltää elämää sellaiseksi, jossa sattuu ja tapahtuu asioita - kadulla saattaa liukastua, jogurtti voi olla loppunut, kirkonkellot voivat kaupungissa soida, oma lapsi voi olla sairas - vaan omasta tavanomaisesta olemisesta poikkeavasta tapahtumasta pitäisi saada hyvitystä. Että joku on jollakin tapaa vastuussa siitä, että hetken verran olikin eri tavalla kuin normaalisti.
5 kommenttia
sleepygay
29.8.2006 10:33
Törkeetä! Ihanko oikeasti joku on kieltänyt kertomasta muille opettajille, että lapsella on epilepsia?! Sehän voi olla kauhean vaarallista. Luulisi, että tuosta olisi jo joku laki olemassa, että pitäisi opettajille tms. kertoa, koska hehän ovat kuitenkin käsittääkseni lapsesta vastuussa kouluaikana. Miten voit olla vastuussa jostain, jos sinulle ei edes kerrota jotain noinkin tärkeää. Lapsihan olisi voinut saada vaikka todella pahan kohtauksen ja ties mitä voi sattua.
Aboa
29.8.2006 15:23
Aivan. Siksi mekin päätimme kertoa opettajakunnalle, sillä meidän tehtävänä on ajaa nimenomaan lapsen etua. Nyt huoltaja uhkaa tehdä asiasta rikosilmoituksen, joten saa nähdä, miten käy. Minua ei huoleta kuitenkaan yhtään, vaan luulen, että jos asia etenee esitutkinnasta pidemmälle, saa nuhteet huoltaja, ei koulu.
sleepygay
29.8.2006 18:51
Totta. Eihän koulua voi tuollaisessa asiassa syyttää, kun se on kuitenkin ajatellut lapsen parasta. Itse en ainakaan olisi osannut auttaa ketään, jos tilanne olisi ollut noin yllättävä. Jos olisin opettaja ja saisin tietää, että oppilaalle voi tulla epilepsiakohtauksia, olisin heti kerrannut toimintaohjeet kohtauksen varalle. Ja sitten osais myös "vahtia" ko. oppilasta vähän tarkemmin.
Mutta hyvä, että olette opettajakuntaa asiasta informoineet.
hilja79
29.8.2006 20:11
Samanlaisen asenteen huomasin itsekin työskennellessäni koulussa. Ällistyttävän usein vastaavanlaisissa tapauksissa vanhemmat itse olivat ammattikasvattajia, opettajia, lastentarhanopettajia jne. Suutarin lapsella ei ole kenkiä??!!??
martin
29.8.2006 23:53
Aboa! Minä olisin kertonut muille opettajille muitta mutkitta! Hyvä, että olette päätyneet tähän. Minusta ei tarvitse etsiä minkäänlaisia selityksiä asialle: TE olette vastuussa LAPSISTA sen ajan, kun ovat koulussa! Piste.