Äiti sanoi, että isän alzheimer on edennyt kovasta lääkityksestä huolimatta. Soitin isälle eilen ja rupattelin niitä näitä. Hän oli aika sekava, ei muistanut aina asiaa lauseen loppuun ja saattoi yllättävästi pompata aiheesta toiseen.
Miksi juuri nyt, kun molemmat vanhemmista ovat päässeet eläkkeelle ja aikaa vihdoin olisi olla vaan tai reissata ja nähdä paikkoja? Eikö vaikka pari vuotta olisi voinut antaa aikaa nauttia yhteisestä vapaudesta? Isäkin, joka jo neljätoistiaana joutui aloittamaan täysipäiväisen työn? Jos vaikka edes vuoden olisi saanut.
6 kommenttia
Rokkihomo
31.1.2008 23:56
Voi...
Nyt on siis aika soitella ja jutella.
martin
1.2.2008 00:21
Aboa!
Rakkaudestasi ei voi erehtyä. Voiko isällesi olla parempaa Sinulta.
noksu
1.2.2008 01:07
Todella epäreilua ja surullista.
Voimia!
Torontosta
1.2.2008 02:39
Se on arsyttavaa etta mies on joutunut tahan tilanteesseen. Mutta sita tapahtuu ( ei meille) ei koskaan hyvaksyta tata muutosta. We just have get use to it. Jos isasi on edes terve se on hyva. Ei ole kipuja tai muuta vakavaa saiirautta.
sarita
1.2.2008 16:57
Täytyy sanoa että ymmärrän sinua hyvin; minun äidilläni todettiin alzheimer parisen vuotta sitten. Vielä pystyy yksikseen elämään talossaan, mutta ei sitä tiedä miten kauan, ja milloin sairaus menee vielä pahempaan suuntaa! Voimia sinulle!
sleepygay
1.2.2008 18:56
Voi ei! Otan osaa. :( Tosi surullinen juttu.