Voimakkaasti valkosipulinen salamipizza ja italialaista Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Mikähän sen kanssa kävisi? Jadesoturi, Ammutaanhan hevosiakin, Putoavia enkeleitä vai Jane Austenin jäljillä? Jälkiruoaksi on Aino-suklaajäätelöä, juustoja ja hedelmiä sekä tilkahdus portviiniä. Lisäksi hyllyssä on avaamattomana pullollinen 12 vuotta tekeytynyttä viskiä.
Olisikohan se punaviini ja Pudonneet enkelit, sillä Elina Knihtilä on niin ilmiömäinen että hänen seuraamistaan ei pidä päihteellä pilata. Sen jälkeen jadesoturi ja jäätelö, Jane Austen juustot ja portviini ja viimeiseksi -jos jaksaa - Hevoset ja viski.
Sounds like a plan!
5 kommenttia
Aboa
16.5.2009 00:04
Eivätpä tehneet vaikutusta nuo kotimaiset elokuvat. Se Putoavia enkeleitä on varmasti ollut loistava lavalla, mutta elokuvaksi ei siitä pohjatekstistä sellaisenaan ollut. Näyttelijät kyllä panevat parastaan, mutta joku ohjauksessa tekstissä ja tökkii. Ideana Ailan roolin tuplamiehityksestä (välillä Leeve, välillä Knihtilä) tuo loistavasti esiin tytön omaa versiota isän sairastumisesta. Eniten ehkä häiritsi jonkinlainen tasapaksuus. Vaikuttavatkaan kohtaukset, jollainen lienee esimerkiksi Viidan hyppäämisyritys parvekkeelta, eivät oikein kanna. Ne ohitetaan ehkä liian nopeasti, kun tilaa olisi hidastaa ja luoda tunnelmaa. Leffan ohjaaja on ammattilainen teatterin puolella ja se näkyy. Kun live-esitystä kantaa oikeasti paikalla olevien näyttelijöiden energia ja katsomon ja näyttämön yhteinen sopimus illuusiosta, ei sitä samaa ole elokuvissa. Tahtoisin kyllä nähdä tämän tekstin uudelleen - jossakin teatterissa, en kankaalla.
Jadesoturissa huomio kiinnittyi loisteliaaseen digitekniikkaan. En olisi uskonut, että Suomesta löytyy tällaista osaamista! Etenkin pitkät kamera-ajot ja siirtyminen kraanakuvauksesta pienoismalliin (vaiko digikuvaan?) olivat hienoja. Etenkin pitkä liike pajan edestäyläkautta pajaan sisälle ja siellä sepän ympäri on taiturias ja käyttää hyväkseen juuri sellaisia keinoja, jotka erottavat elokuvan teatterista. Itse juoni on taas epätoivoisen monisyistä huttua. Olisiko kannattanut raakata pois osa ideoista ja aikahypyistä ja yksinkertaistaa tarinaa hiukan? Markku Peltolan roolityö ei herättänyt muuta kuin suurta ärtymystä. Olisiko voinut saada vähän vähemmän kaurismäkeläistä otetta? Olisiko voinut olla painottamatta joka lauseen ensimmäistä sanaa? Mutta väittäisin tätä ongelmaa kuitenki enemmän ohjaajasta johtuvaksi. Onko eikoisohjaukseksi valikoitunut aivan liian suuri palanen? Oliko kaikkien lankojen hallinta niin aikaaviepää, että huomiota ei riittänyt niinkin perusasioihin kuin puheeseen?
mopsi22
16.5.2009 12:03
oliko kuitenkin ruoka ja juoma hyvää? ;)
sleepygay
16.5.2009 17:12
Täysin samaa mieltä Jadesoturista! Minusta siinä oli kuitenkin ainesta johonkin todella suureen ja kansainvälisestikin menestyvään, mutta se piti pilata "suomalaisuudella". Olin kyllä *niin* pettynyt elokuvan nähtyäni, koska idea oli niin loistava. En muista, koska viimeksi olisin ollut niin pettynyt yhtään mihinkään.
Olen menettänyt toivoni suomalaiseen elokuvaan. Ehkä jotkut suomalaiset animaatiot toimivat paremmin, mutta muuten suomalaiset elokuvat ovat paviaanin ahterista. :p
Voisin jatkaa vielä Kaurismäen elokuvista, mutta ehkä on parasta, että lopetan. Olisi vaikeaa välttää kiroilua!
Aboa
17.5.2009 02:35
Älä yritä, Sleepy. Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat on aivan helmi!
sleepygay
17.5.2009 17:53
Voi olla niinkin, että Kaurismäki on ihan hyvä. Puhun lähinnä Mies vailla menneisyyttä -rainan pohjalta. Surkea elokuva. Oikeastaan siinäkin tykkään eniten lähinnä ideasta, jonka pohjalta elokuvaa aletaan rakentaa. Ärsyttävintä on se, kun vuorosanat puhutaan olevinaan dramaattisesti, mielestäni ilman minkäänlaista ilmaisua. Aivain kuin olisi luettu suoraan paperista. Ehkä sillä on yritetty saada jotain "taiteellista" tuntua, mutta minua se ei kyllä säväyttänyt.