Hiihtoloma alkaa olla takanapäin. Lähdettiin pupun kanssa torpalle lomanviettoon, mutta pakkanen alkoi kiristyä päivä toisensa jälkeen niin, ettei ulkona oikein pystynyt tekemään töitä. Istuttiin sisällä ja rupateltiin. Kun puheenaiheet alkoivat käydä vähiin, lähdettiin kotiin. Hittoako sitä kylmässä torpassa tuppisuuna, vaikka suomalainen olisikin?
Sain erään toiveeni täytetyksi. Olen alusta asti halunnut torpalle vanhan ajan tupakelloa. Sellainen oli lapsuudessani mummolassani Etelä-Pohjanmaalla ja jotenkin on jäänyt mieleen sen tasainen, rauhoittava raksutus.
Tupakelloja ei ole kovin montaa eteeni osunut, mutta silloin tällöin vanhojen tavaroiden liikkeistä on eteen tupsahtanut yksittäisiä kappaleita. Ongelmana on vain ollut, että ne eivät ole välttämättä toimineet. Toinen haittapuoli on ollut hinta. 350 euroa kellosta, joka ei välttämättä toimi yli kahta päivää, on aika lailla liikaa.
Kunnes.
Kurkkasin huvikseni nettihuutokauppaa, ja kuinka ollakaan, siellä kaupattiin yhtä nättiä kelloa. Liityin äkkiä sivuston jäseneksi, tein tarjouksen - ja seuraavana päivänä tarjoukseni oli hyväksytty! Olen 105 euroa köyhempi, mutta samalla onnellinen lapsuuden äänimuiston uusi omistaja.
Kellonmyyjä, yli 70-vuotias mies, asui Salossa ja autoilimme sinne pupun kanssa tiukua hakemaan. Myyjä oli todella mukava, ja hän kertoi harrastavansa kellojen keräilyä ja kunnostusta. Nyt kokoelmat alkoivat kasvaa liian isoiksi ja jostakin oli pakko vähentää.
Onneksi.
