Tein ruokaa ja odotin pupua tulevaksi töistä. Yhtäkkiä, kesken bolognesekastikkeen tekoa, juuri sipulin paistamisen aikana, ennen porkkanan lisäämistä, mieleni täytti jonkinasteinen selkeys. Ymmärrys. Rauhakin, kenties.
Tajusin yhtäkkiä, kuinka paljon minulla on. Minulla on puoliso. Minä saan olla rakastettu. Minä saan rakastaa. Olen terve. Minulla on koulutus ja jopa juuri sen alan työpaikka. Minulla on työ, jossa on haastetta ja josta pidän. Minulla on joku, joka soittaa ja kysyy, lähtisinkö kahville elokuviin taidenäyttelyyn teatteriin kokeilemaan sitä uutta kiinalaista ravintolaa Puutarhakadulla. Minulla on ystäviä, jotka tekevät kotimaansa perinneruokaa ja toimittavat sitä meille maisteltavaksi. Minulla on vanhemmat ja sisaruksia, joille soitan joka viikko ja joiden luona käyn mielelläni ja jotka tulevat meille lapsineen yökylään. Minulla on suku, joka puhelun päätteeksi käskee aina sanoa pupulle terveisiä. Minulla on koira, joka bambisilmin ehdottaa minua antamaan puolet keksistä. Tai ainakin neljänneksen.
Minä en tiedä, että minulla olisi yhtään vihamiestä. Tietenkään en tule kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta ymmärtääkseni kenenkään leukaperät eivät tiukkene, kun nimeni mainitaan.
En kirjoita tätä siksi, että tahtoisin ylpeillä tai tehdä itsestäni tärkeää. Ymmärsin vain yhtäkkiä olevani hyvin rikas. Ymmärsin, että moni asia, mitä pidän päivänselvänä, ei sitä välttämättä ole.
Olin kiitollinen.
6 kommenttia
Kauneuspilkku
5.2.2010 15:54
Oma thanksgiving-hetki on aina paikallaan - toisinaan tulee noita hetkiä, vaali niitä:)
martin
5.2.2010 21:59
Älä pyytele tätä anteeksi - on todella upeaa, että Sinulla on noin hyvin! Suureksi sen tekee, jos jaat siitä.
Perro
5.2.2010 23:13
Kyllä, sinulla on paljon. Mutta miksi nyt vasta sellaisen huomaa? Onko niin että helposti tavoittelee enemmän ja enemmän, pysähtymättä ajattelemaan jo saavutettua onnea?
Torontosta
6.2.2010 03:31
Et ole tullut pysahtyneeksi ja ajatelleeksi asioita usein, sitten ne kolahtaa paahasi hienosti .
sleepygay
6.2.2010 21:57
Koin hyvin samantapaisen hetkisen pari viikkoa sitten. :)
Aboa
18.2.2010 17:45
Perro, en oikein tiedä syytä tuohon. En oikein ole kunnianhimoinen tms., koska olen perusviritykseltäni aika laiska. Ehkä syynä on pikemminkin se, että pitää asioita jotenkin itsestäänselvinä ja pysyvinä, mitä ne eivät kuitenkaan ole.