Henkilöstöasiaa

Tänään koulumme matemaatikko kommentoi ohimennen ruokalassa blogiani. En oikein ensin ymmärtänyt koko juttua, mutta yhtäkkiä juttu välähti tajuntaani.

Ei siksi, että olisin niin kovin säikähtänyt sitä, että nyt hän tietää tästä blogistani. Hän on oikein mukava ihminen, vaikkakin epähumanisti. Kysyin hyppytunnilla häneltä, mistä hän löysi tekstini (en isommin kertoile blogistani saati sitten pupusta töissä; pari vuotta sitten vanhimmat kävyt olisivat saaneet ahtaa nitroa kielen alle urakalla, nyttemmin eläköityminen on tuonut uutta verta meillekin). Mukava matemaatikko sanoi, että hän olin vahingossa jättänyt Ranneliikkeen sivuston epähuomiossa aktiiviseksi alapalkkiin oman blogini kohdalta ja että hän tunnisti kuvat.

Mukava matemaatikko. Eikö kuulosta yhtä hyvältä bloginimeltä kuin krapulainen ystävätär? Yleensäkin henkilöihin viittaaminen on blogissa raivostuttavan vaikeaa. Kaihdan etukirjaimia, koska en halua kuulostaa epäonnistuneelta Gogol-viittaukselta. Siksi nasevat ja äärimmäisen stereotyyppiset kuvaukset ovat parempia.

Enemmän minua häiritsee se, miten tieto siitä, että joku työpaikalla saattaa lukea blogiani, vaikuttaa kirjoittamiseeni. Alanko sensuroida itseäni? Vältänkö kirjoittamasta työaiheista? Pelkäänkö sitä, että joku muukin työkavereista huomaa blogini? Kyllä, tavallaan.

Blogin kirjoittaminen on muuten kyllä hauskaa hommaa. Lapsena sain jommaltakummalta isosiskoltani joululahjaksi päiväkirjan. Taisin jaksaa kirjoittaa siihen pari viikkoa, kunnes into lopahti. Parikymmentä vuotta päiväkirja on seurannut muuttokuormien mukana asunnosta toiseen, kunnes noin vuosi takaperin löysin sen vaatehuoneen siitä muuttolaatikosta, jonka olin pakannut vuonna -95 ja päättänyt purkaa sitten kun aikaa on vähän enemmän; viikon-parin sisällä.

Yllätyin tekstiäni. Olin kirjoittanut kaiken sellaiseen muotoon, että (tiedostaen/tiedostamatta) olin toivonut, että tekstiäni luettaisiin. Ja kun niin ei tapahtunut, homma kuivui. Siksi kai tällainen julkinen bloggaaminen sopii minulle.

Täytyypä olla tarkempi tietokoneiden kanssa. Se, että joku oppilas löytäisi blogini, on kauhistus. Silloin menisi kaikki intiimiys – ja samalla intimiteettisuoja.