Bluffi

Olin tänään töiden jälkeen taideakatemiassa laboratoriorottana. Ammattilaisleffaohjaaja oli viikon intensiivikurssilla opettamassa teatteriopiskelijoille elokuvaohjausta ja minun tehtävänäni oli kameran edessä tehdä niin kuin käskettiin.

Olin kahdessa eri pätkässä kahden eri työryhmän alaisena. Ensimmäisessä jutussa ohjaajan viestintä meihin kahteen näyttelijään päin ei toiminut ollenkaan. Sain käteeni taitellun aanelosen, jossa oli repliikit, ilmoituksen "Ole psykopaatti" ja liian tiukat kengät. Sitten suoraan kameran eteen tilanteeseen, jossa ohjaaja ei sano muuta kuin: "Sano tuo repla mikrosekunnin myöhemmin". Minulla ei ollut pienintäkään käsitystä, kuka roolihahmoni oli, mistä tulossa ja minne menossa. Minkä maalainen hän oli? Kuka oli se nainen, jolle repliikkini sanoin? Miten voin osata sanoa jonkun mikrosekunnin myöhemmin, jos en edes tiedä, mitä oikeasti sanon ja miksi. Olin aika turhautunut työskentelyyn ja lopulta sanoin siitä kahden kesken opettajalle, joka hetken päästä kiinnittikin ohjaajan huomiota henkilöohjaukseen. Lopussa juttu alkoi jo sujua.

Toinen produktio oli aivan eri maata. Naisohjaajalla oli kaikki hallussa; hänellä oli kuvakulmat ja -koot piirroksena, otot numeroituna ja järjestetttynä sekä henkilöiden taustat kartoitettuna ja tiivistettynä niin, että pääsin heti juttuun kiinni. Tilanne oli äänetön ja minua ohjeistettiin niin, että tulen huoneeseen, jossa näen ensi kertaa tyttäreni, 16 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Saan katsella ja iloita tapaamisesta, mutta en sanoa mitään enkä koskea. Jos minusta tuntuu, että en saa vastanäyttelijältä riittävää palautetta, minun täytyy mennä pois. Suuremmaksi varmuudeksi sain nähdä vastanäyttelijäni vasta kun ensimmäinen otto kuvattiin. Ensimmäinen kuva meni purkkiin eka otolla ja siitä sitten paukuttelimme loput nopeasti.

Juuri kun olimme saaneet kaiken purkkiin ja puin päällysvaatteitani, ohjaaja seurasi minua perään käytävälle ja kertoi huijanneensa minua ohjeistuksessa. Oikea tilanne menikin niin, että vastanäyttelijäni oli prostituoitu, jonka luo olin tullut, mutta jota en kuitenkaan tahtonut, koska hän oli selkeästi alaikäinen ja siksi kävelin pois. Ohjaaja pahoitteli valehteluaan, mutta sanoi saaneensa nauhalle mielestään täydellisiä ilmeitä ja eleitä, joita voi käyttää monin tavoin leikkauspöydällä. Hän toivoi, etten pahastunut ja että saa minulta kuitenkin luvan käyttää nauhoitettua materiaalia.

Minusta juttu oli mainio. Kikatin miehekkäästi huijaukselle koko kotimatkan niin, että vastaankävelevä pultsari tuijotti minua epäluuloisena.