Ranneliikkeeseen blogaaminen on vähän kuin kävisi homobaarissa. Vaihtaa kuulumiset tuttujen kanssa, ja välillä voidaan olla vähän erimieltäkin, mutta mitään käsilaukun heilahdusta tai kynnen katkeamista vaarallisempaa ei tapahdu. Porukkaa ei ole ylenmäärin ja vakionaamatkin löytyy.
Huomaan, etten oikein osaa pitää sellaista mitä tein tänään –blogia, vaan yleensä kirjoitan jostain asiasta mielipiteeni ja niitähän riittää. Silti minusta on hauska tirkistellä toisten elämää ehkä vain havaitakseni kuinka samankaltaisia tai erilaisia olemme.
Nyt ei tule uni, mikä on erittäin harvinaista, yleensä nukahdan Nassun kainaloon, kun hän vielä lukee jotakin. Tämä sairastelu, kaikki lääkkeet tai vitamiinit tuntuvat sekoittanen rytmini. No toisaalta, huomenna ei ole mihinkään kiire, taaskaan.
Maanantaina on työhaastattelu, mikä sattui vähän tyhmästi, kun silloin olen myös palaamassa töihini, jos vain saan terveen paperit lääkäristä. Mutta kun on täällä kotona niin eihän sitä osaa tollaisia ajatella ennen kuin on liian myöhäistä. Ja toisaalta jos en ole terve ei kannata mennä haastatteluunkaan, tuskin kukan sairasta palkkaa.
tulispa uni
