tyypit

Aboa tyypitteli blogissaan nuoret baarihomot. Tuntuu, että erilaisten tyypittelyjen ja listausten tarve on meillä loputon. NYT liite on hyvä esimerkki mediasta, joka tuottaa säännöllisesti erilaisia listauksia ja muka-hauskoja tyypittelyitä. Alan suomalaisia klassikoita oli ennen city –lehti.

Vaikka useimmiten nämä on tehty kieli poskessa, niin jotain tarvettahan ne palvelevat. Onko meillä sisäsyntyinen tarve lokeroida ihmiset, asiat ja ilmiöt, jotta voimme käsitellä tai hallita niitä? Horoskoopithan on klassisia ihmisten tyypittelyitä, ja niihinkin moni uskoo.
Useinhan sitä lokeroi uuden ihmisen jo alitajuisesti tietyillä kriteereillä. Hänen puhetapansa on samanlainen kuin sen ja sen. Hänen hiuksensa ja äänensä muistuttavat sitä ja sitä. Ja hän toimii juuri niin kuin se entinen työkaveri.

Muistan kun ystäväni oli järjestämässä isoja bileitä. Hän kirjoitti kaikkien kutsumiensa ihmisten nimen perään hetero, homo, lesbo, bi. Kun ihmettelin tätä, hän vaan sanoi, että lista oli paljon selkeämpi niin.

Samaisen ystäväni kanssa panimme juristit, lääkärit, opettajat ja mut hullut aikoinaan mustalle listalle. Tämä lista perustui subjektiiviseen otantaan ja empiiriseen kokemukseen. Otannan ja havaintojen perusteella päättelimme, että niiden koulutusohjelmien hyväksyttävä suorittaminen teki ihmisistä ei-toivottua seuraa. Myöhemmin listalle päätyi kyllä muillakin perusteilla.

Kun erittelemme esim. baarihomotyyppejä, jäsennämme samalla omia ennakonluulojamme ja tulemme pohtineeksi, sitä millaisista ihmisistä pidämme tai emme pidä. Netissä on joskus törmännyt ihmisiin, joilla on seuranhakuun niin tarkat kriteerit, että pakostakin ihmettelee, että noinkohan he haluavat seuraa ollenkaan, siis livenä.

Kun ajattelee omia kavereita, niin kovin vähän heille on alunperin kriteerejä asettanut; yhteinen nimittäjä on voinut olla osakunta (kotipaikka), koulu tai myöhemmin yliopisto, työpaikka. Harrastus ja yhteiset ystävät onkin sitten jo selvästi valikoituneempi kriteeri.

Itse olen nykyään toivottaman laiska tutustumaan uusiin ihmisiin – tuntuu, että en näe koskaan niitä vanhojakaan tuttuja. Yksi työkaveri sanoi tässä taannoin, että olisi aikanaan halunnut olla enemmän kaveri, mutta sinua ei selvästikään kiinnostanut. Mitäpä siihen sanoa, kun että ei niin…

Aboan tyypittelystä puuttui kaksi alalajia: happamat ja evil bitchit. Jälkimmäiset tekevät mitä tahansa saadakseen huomiota ja esim. toisen miehen. Edelliset sitten voivat paheksua näitä.