Sain taannoin synttärilahjaksi Vuokko Hovatan levyn Lempieläimiä, sen missä on myös Virginia.
Onneksi CD ei kovin äkkiä kulu puhki, niin paljon on sitä tullut soitettua.
Levyllä on paljon aivan mahtavia piisejä; yksi suosikkejani on Aulikki Oksasen tekstiin Tuure Kilpeläisen säveltämä Syleily.
Teksti on kaunis, koskettava, suorastaan liikuttava. Se on samaan aikaan henkilökohtainen ja yleinen, ajankohtainen ja ikuinen. Musiikki ja Vuokko Hovatan eleetön laulu korostavat tekstin herkkää tunnelmaa.
Joka kerta kun sen kuuntelen liikutun. Se pari voisi olla Nassu ja minä tai rakkaasi ja sinä. Tärkeätä on olla sylissä ja pitää lähellä aina kun voi.
Muun voi unohtaa.
Syleily
Maan uumenista, syvältä
kun heidät kaivettiin
he syleilivät toisiaan.
He syleilivät niin
kuin Pompeijissa kauan sitten syleiltiin.
Jäiseltä vuorenhuipulta
kun heidät löydettiin,
he syleilivät toisiaan.
He syleilivät niin
kuin Veronassa kauan sitten syleiltiin.
Ja pieni, pieni lause oli heillä suojanaan:
sua rakastan, sua puolustan,
pysy sylissäni vaan.
Maailman kyynelmerestä
kun heitä haettiin,
ei löydetty kai kumpaakaan,
he pakenivat niin
kuin kaikkialla juuri äsken paettiin.
Ja pieni, pieni lause oli heillä suojanaan:
sua rakastan, sua puolustan,
pysy sylissäni vaan.
Aulikki Oksanen
