punoittavat korvat

Mielessä on pyörinyt niin monta asiaa mistä olisi halunnut blogata. Mutta kun ei heti ryhdy toimeen, niin ne ajatukset ovat jo haihtuneet. Milloin minusta tuli tällainen hattarapää?

Toissapäivänä kuulin lounaalla sivukorvalla naapurinpöydän keskustelua. Tiedäthän silleen, että syö yksin eikä ole luettavaa eikä haluasi kuunnella, mutta huomaa kuuntelevansa silti. Korvaan pisti monikin asia, mutta tämä jäi mieleen. Keskustelu koski matkoja ja yksi nainen kertoi miten Kanarialla on talvella "suomalaiselle sopiva" lämpötila. Siis miten niin - suomalaiselle? Tunnen monta suomalaista, jotka haluavat nimenomaan jonnekin paljon lämpimämpään kuin Kanaria joulukuussa. Itselleni se sopii toki mainiosti ja siksi sanonkin kysyttäessä, että Kanaria on minulle sopiva.
Miksi pitää puhua ikään kuin jonkun suuremman ryhmän – tässä tapauksessa 5 miljoonan puolesta? Mistä tämä tarve määritellä asiat suomalaiselle sitä ja tätä ja suomalaiset ovat sellaisia ja tällaisia, kun kuitenkin on kyseessä minun preferenssini, minun ominaisuuteni. Samassa keskustelussa rouvat sivusivat myös Kreikan tilannetta, ja kyllä - sieltä tuli monesta suusta määritelmä kreikkalaisista. Riippumatta siitä mitä mieltä on Kreikan taloustilanteesta ja syistä, niin sen tason yleistäminen on jotenkin outoa, varsinkin kun kyse oli taas kerran ns. koulutetuista ihmisistä. Ja suomailaisen iltapäivälehistön perusteella saaduista mielikuvista.

En yhtään ihmettele tätä ns. vihapuhetta, jota maassamme esiintyy kaikkea omasta itsestä poikkeavaa kohtaan. Ilmeisesti joku normiajattelu on olemassa, jossa on määritelty "oikea suomalainen" ja sitten ne kaikki poikkeamat ja muut kansallisuudet vikoineen. Ja on selvästi normiajattelun mukaista logiikkaa, että "oikean suomalaisen" malli olen minä itse. Ja vain minun kaltaiseni ovat "oikeita suomalaisia", ja siten hyväksyttyjä. mitä muuta tämä voi tuottaa kuin erilaisia ennakkoluuloisia kommentteja poikkeaviksi tai oudoiksi koettuihin asioihin.
En ole itsekään ollenkaan vapaa ennakkoluuloista ja määrittelen itsekin varmaan monia asioita sen kummemmin ajattelematta ja perustelematta. Suosittelenkin kaikille, yläasteaikaisen ruotsinopettajani sanoin, että "menemme itseemme "ja mietimme miten voisimme kehittyä.

Aamuhartaudessa kuulin lauseen. "Kun katson häntä, kaikki pelkoni häviää". Tiedän, että "hän" oli siinä yhteydessä Kristus; minä kyllä huomasin ajattelevani Höpönassua.

Tämä kappale ei kulu vaikka sen kuuntelisi taas
Jenni Vartiainen: ihmisten edessä