Kaupungilla näkyy nyt paljon homoja, ihan avoimesti ja kaikkien tunnistettavasti keskellä kirkasta päivää. Hienoa! Mitä hienoa siinä on?
Miksi pitää tunnistaa homot katukuvasta tai erotella ihmisiä, homo, hetero…? Enhän minä ajattele, että kaupungilla liikkuu paljon neekereitäkään. Tosin se sanahan taitaa olla kielletty?
Kaupungilla liikkuu paljon kaikenlasista väkeä – minäkin. Moni varmaan näkee minusta, että olen homo. Ehkä kävelen homosti, ehkä tukkani on homosti tai vaatteeni ovat homomaisia. Ja sitten kuitenkin yllättävän monen hetero-oletus on niin tiukassa, että he automaattisesti olettavat minun olevan hetero.
Hetero-oletus sinänsä ei haittaa, se jopa helpottaa asioita, kun voi vaan sulautua massaan. Ja lopulta eihän Nassun ja minun elämä eroa niin hirveästi muiden samanikäisten lapsettomien pariskuntien elämästä sukulaisvierailuineen ja mökkeilyineen.
Hetero-oletukseen tietysti usein kuuluu lapset ja koska niitä ei ole, on automaattisesti jotenkin poikkeava. Mutta entäs ne ihmisten homo-oletukset? Glitteriä, kikatusta, jatkuvaa bailausta ja uusien seksikumppanien etsintää. Koska homo on homoseksuaali ja hetero on vaan hetero.
Entä homojen oletukset heteroista ja homojen oletukset homoista?
Omiin oletuksiini törmäsin taas viikonloppuna. Olin sunnuntaina palauttamassa ystäväni koiraa, joka oli ollut viikonloppukylässä. Oikaisimme Vallilan teollisuusalueen läpi, jossa oli moottoripyörä-äijiä. Sellaisia isoja kaljuja miehiä, joilla oli Harley-Davidsonit ja tatuoinnit. Yllätyin todella, kun yksi heistä kysyi minulta, että hei onkos tuo sellainen koira, joka sukeltaa.
Ja sitten rupattelimme pitkään vesikoirista. En olisi ikinä uskonut, että olisin jutellut tuntemattoman prätkäkundin kanssa niin pitkään koirista. Tai mistään muustakaan, ohi mennen kadulla hyvässä hengessä.
Jos näytinkin homolta, joka ulkoiluttaa koiraansa – ei se haitannut häntä yhtään. Tai ehkä näytin heterolta, joka ulkoiluttaa koiraa. Hänkin näytti minusta heterolta, joka ulkoilutti prätkäänsä.
Ainakaan oma gaydar ei värähtänyt yhtään. On mahdollista, että siinä kohtasi mielikuvatasolla kaksi heteroa kaksi homoa tai homo ja hetero. Varmaa on, että siinä kohtasi kaksi miestä, jotka puhuivat koirasta.
4 kommenttia
Mika
9.5.2007 16:27
Kyllä siinä on todella paljon hienoa nähdä miespari kulkemassa käsi kädessä Helsingin pääkatua. Asia liittyy mm. noihin hetero- ja homo-oletuksiin, joista mainitsit. Kun homot näkyvät (ja nyt me todella näymme) katukuvassa, alkavat heterot tiedostaa olemassaolomme jokapäiväisessä, arkisessa elämässä. Emme enää olekaan ”niitä”, jotka käyvät jatkuvasti ”niissä” kapakoissa bailaamassa ja hakemassa ”sellaista” seuraa. Olemme lagottoa ulkoiluttavia miehiä, Euroviisuja fanittavia keski-ikäisiä tai tavallisia rakastuneita pariskuntia. Kuten itse totesit, eihän teidänkään ”elämä eroa niin hirveästi muiden samanikäisten lapsettomien pariskuntien elämästä sukulaisvierailuineen ja mökkeilyineen”. Ehkä jonakin päivänä heteroimmat heterotkin tajuavat sen – kiitos arkipäiväisen näkyvyytemme Helsingin katukuvassa.
Katukuvasta ei pidä erikseen tunnistaa tai erotella ketään, mutta ainakin oma homotutkani automaattisesti poimii homot heteroiden keskeltä.
Vähän kuin Valitut viimeisenä tuomiopäivänä.
Tai jyvät akanoista.
audinkopoika
9.5.2007 16:28
hih..elä pelkää..kyl sie homo oot ;)
Totta, puhuit asiaa, miksi usein me leimataan joku jonkun kulttuurin kannattajaksi.
Minun mielestä olisi kivaa ku liikenteessä olis kaikenlaista porukkaa, myös suutelevia homopoikia:) Piristäisi kummasti minun päivääni....
Miksi niit ei sitten näy..onko siinä syynä leimaaminen ja yleinen paheksunta? Vaikee sanoa..
kesäpoika
9.5.2007 17:29
Musta se on hienoa, että meitä on. Kaipaan kaltaisiani ympärilleni. Ihan kuin homobaariin voi mennä ollakseen yksi meistä, ryhmän jäsen. Koen seksuaalisuuden ja kaiken siihen liittyvän olevan niin iso ja itseäni määrittelevä asia, että toisten homojen keskellä on yksinkertaisesti vain hyvä olla.
Sekin tuntuu kivalta, jos joku tunnistaa koiran rodun kaupungilla, koska sitä ei tapahdu kovin usein. Se tuntuu kivalta juuri siitä samasta syystä, että jonkin vieraan kanssa onkin äkkiä jotain yhteistä.
Ei Helsingissä koskaan oo tarvinnut mennä Stockmannia pidemmälle nähdäkseen monta homoa yhdellä silmäyksellä, mutta viimepäivinä mulla on kyllä ollut erityisen kotoisa olo missä vain. :)
Kauneuspilkku
10.5.2007 08:55
Mika: noinhan se on: maailma, jossa sillä ei ole mitään väliä onko homo tai hetero tai näyttääkö homolta ei varmaankaan ole vielä täällä. Ehkä joskus vuosikymmenten kuluttua toivottavasti ei tarvitse erikseen todeta, että kaupungilla näkyy homoja. Se on minun toiveeni, jota tässä ennen aikaisesti ajattelin. Kiitos kun avasit asiaa, kun usein vaan hoetaan, että jokin asia on "hienoa" ilman, että sanotaan miksi. Ehkä tämä nyt oli sitten kaikille itsestään selvää...
Kesäpoika – on tärkeää, että on paikkoja, jossa voi kokea olevansa omiensa joukossa – hienoa, että niitä on. Itselleni se, että on homojen joukossa, ei välttämättä tuo tällaista kokemusta sen enempää kuin jossain toisessakaan joukossa. Stockalla ei oo tosiaan tarvinnut mennä henkilökunnan pukuhuoneesta ulos nähdäkseen meikäläisiä
Audinkopoika jep –antaa kaikkien kukkien kukkia