metsä antaa metsä ottaa

Kun kulkee metsässä koiran kanssa, ymmärtää hyvin miten rikosromaaneissa juuri koiranulkoiluttajat tuntuvat usein törmäävän ruumiisiin tai muihin rikoksen jälkiin. Vaikka Helsingin keskuspuisto ei eteläpäästään olekaan suunnaton suuri metsä, huomaan, että koiran kanssa löydän melkein joka kerta uusia polkuja metsän siimeksessä.

Ja mitä kaikkea metsä kätkeekään, tai mitä metsään on jätetty. Vanha Kalle-lehti ja ikikulu täkki ei ehkä kaipaa hirveästi mielikuvitusta, kondomeja, pulloja, muovi, lasinsiruja, metallia, ihmeellisiä koneen osia, kaikenlaista rakennusjätettä…keskuspuisto kätkee kyllä sisäänsä todellisen kaatopaikan.

Sitä vaan ihmettelee, että kuka kaiken tuon romun on sinne tuonut ja onko varsinkin rakennusjätteen yms. tavaran tuominen sinne helpompaa kuin kaatopaikalle? Muutaman vanhan talonpaikankin olen onnistunut bongaamaan, niin se asutuskin muuttaa paikkojaan.

Nythän Espoosta Mankkaalta on ”löydetty” keskiaikainen kylä, jota kaivetaan esiin, ehkäpä tulevaisuuden arkeologit hääräilevät keskuspuistossa?

Koiranulkoilutus on sinänsä kyllä haasteellista ”koskemattomassa” metsässä, kun ei yhtään tiedä mikä ylläri seuraavan kiven takana odottaa. Onneksi ei kuitenkaan mitään romua vaarallisempaa ole tullut vastaan eikä osuttu edes huumekätköille.

vanhaa saaristolaissanontaa mukaillen voi todeta että metsä antaa ja metsä ottaa