I am what I am

En oikein muista miten kaapista ulostuleminen kohdallani kävi. Tai muistan osia siitä, niitä negatiivisia. Äidin puolen vuoden mykkäkoulun ja sisareni kertomukset
siitä miten äiti reagoi asiaan. Mutta mitä sanoi veljeni, sanoiko yhtään mitään? Ei muistaakseni. Isä sanoi, että olisi toivonut,
että olisin voinut aiemmin jo puhua hänelle. Olin muistaakseni 29-vuotias. Niin minäkin olisin toivonut. Ja olisin toivonut, että silloin kun kasvoin aikuiseksi homoudesta olisi voinut
puhua jossakin muuten kuin vitsinä. Nykyään on vaikea enää palauttaa sitä ilmapiiriä ja ahdistusta jota asiaan liittyi. Se kieltämiseen käytetty energiamäärä oli suunnaton.
Muistan ulostulemisesta ennen kaikkea sen tunteen, sen vapauden, tuntui kuin olisin voinut tehdä mitä vaan - koko maailma oli ikään kuin ensi kertaa auki.
Se huumaava tunne palaa aina välillä mieleen ja yhä vielä se tunne kannattaa.