Huh, onpa "Kauneuspilkku" tämän blogin perusteella pisteliäs, kriittinen ja aika ajoin aika negatiivinen. Olenko se minä?
En tunnista itseäni ainakaan negatiivisuudesta, mutta kirjoitukset puhuvat puolestaan… ehkä tämä Blogi on sitten se oksennusämpäri, jonne tulee rykäistyä mielen kuonat ja saastutettua webin ilmapiiriä osaltani.
Ei kait sitä kiistääkään voi, kyllä ne ovat minun ajatuksiani, mutta Kauneuspilkku tuntuu enimmäkseen edustavan vaan sitä kriittistä puolta.
Kauneuspilkulla, tuolla politiikan tarkkanäköisellä seuraajalla onkin nyt paha pulma. Ketä äänestää kuntavaaleissa? Luulisi, että Helsingin kokoisessa kylässä ehdokkaat olisivat silleen, no sanotaanko vähemmän henkilökohtaisia tuttuja eivätkä edes tutun tuttuja ja henkilökohatinen ulottuvuus ei haittaisi ehdokasvalintaa. Yllättävän moni on ihan opiskelukavereita tai vähintäänkin yliopistoaikaisia naamatuttuja… nykyisin monelle varmaankin naamakirjatuttuja.
Löysin kuitenkin mielestäni sopivan kommunistin, jolle äänen antaa, tsekkasin vielä vastauksia vaalikoneessa, jotta mitään perustavanlaatuista ristiriitaa ei ole. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eilen lounaalla ystävä antoi lisätietoja ehdokkaasta, joka olikin sitten ystäväni ystävän sukulainen. Kävi ilmi että varsinainen puolueshoppailija on kyseessä, ja sain kaupan päälle muutamia muita lisätietoja ehdokkaan ns. vakaumuksesta. Annanko juorujen vaikuttaa äänestyspäätökseeni?
Totta helvetissä, nehän ovat luultavasti todempia kuin vaalilupaukset ja valaisevat ehdokkaan persoonaan paljon enemmän kuin vaalikoneeseen ruksitut vastaukset.
Niinpä uutta ehdokasta etsimään…
Ja mitä tulee luonteeseeni kyynisyys on osa minua, mutta niin on myös sinislimäisyys. Olen siis Helposti höpläytettävä kyynikko.
