älä luota minuun

Nassu ryhtyi järjestämään valokuvia. Ensin oli vuorossa rekisteröitymis- ja hääjuhlakuvat. Rekisteröitymisestä onkin vasta 2,5 vuotta aikaa ja juhlistakin jo kaksi…
Meilläpä oli kahdet häät :)
Ensimmäiset oli pienet, molemmat pyysi vain yhden ystävän mukaan todistajaksi. Toiset olikin sitten isommat. En pysty enkä halua valita kummat oli paremmat juhlat olen vaan onnellinen molemmista. Jotkut hetket kantavat pitkälle. Siksi sellaisia hetkiä kannattaa järjestää. Mutta niitä tulee ihan järjestämättäkin. Pieniä ja arkisia.

Isän kanssa puhuttiin taloussotkuista sukulaisten kanssa. Sukulaiset ovat petkuttaneet isää, joka on hyvässä uskossa luullut hoitaneensa asioita oikein. Vanhalle ihmiselle tällainen on vähän liikaa, mutta asiassa ei voi oikein muuta, kuin kannustaa pitämään puoliaan. Tuntuu vaan ikävältä, kun ihmiset elämänsä ehtoolla ajautuvat riitaan. Toisaalta tulipahan sitten sukulaisten todellinen luonto esiin.
Itse olen aika kova, minulle ei ole vaikeaa pistää ns. välejä poikki ihmiseen, joka minusta rikkoo törkeästi minua vastaan. Isä on kuitenkin lempeämpi ja siksi se mitä itse tekisin ei välttämättä ole hänen parhaaksi.
Kunpa muistaisi sen muulloinkin kun neuvoo ihmisiä: se mitä itse ajattelen jostain tilanteesta tai miten sen koen, on vain minun käsitys. Se ehkä sopisi minulle siinä tilanteessa, mutta ei toiselle. Eli aina ei voi edes tehdä niin kuin sanon saatikka niin kuin itse teen. Älä luota minun arvostelukykyyn lienee paras ohje.