Uunimies

Kiva että olet lukemassa ekaa blogiani! Toivottavasti teet sitä jatkossakin ja jos tykkäät niin kerrot kavereillesikin että Masa on olemassa.

Nämä harmaat loppusyksyn päivät ovat aika epäselviä. Osittain siitä johtuen kaverini ehdotti että voisin hankkia itselleni oman elämän ja oman kodin. Olin hetken aikaa ihan hiljaa. Mietin ystävieni koteja Helsingin slummilähiöissä. Yleensä pakettiin kuuluu kämppä hyvin korkealla, skitsofreninen parveke jossa tuntuu olevan aina kapea ja ohut kaide, sekä kamala pudotus alas. Alhaalla on musta asfaltti ja juna huutaa omituisesti jos raiteiden lähellä on porukkaa.

Masa on jostain syystä taipuvainen kummallisiin pieniin onnettomuuksiin, joissa käsi voi katketa tai niskat mennä nurin. Tuloksena seison nykyään kymmenen minuuttia liikennevaloissa odottaen murhaajataksia joka on juuri kääntynyt kulman takaa. Sitten kaverini muisti Uunin. Äkkiä idea omasta kämpästä ja privaatista elämästä tuntuikin paljon vaikeammalta.

Kaiken todennäköisyyden mukaan olisin eka ihminen joka on onnistunut sähläämään itsensä hengiltä uunin avulla. Kuvaan kuuluisi että se tapahtuisi muuttopäivänä kun olisin jostain käsittämättömästä syystä päättänyt paistaa jäisen kalkkunan. Pienen kokoni takia mahtuisin helposti säheltämään uunin sisään, mutta jäykän luukun sulkemiseen vaadittaisiin varmaan joku automaattisesti 10 sekunnin välein sulkeutuva energiaystävällinen malli.

Uskoakseni ikävällä uunilopulla pääsisi Ennätysten Kirjaan. Olen varma että Suomessa sitä osattaisiin jopa arvostaa, onhan rakkaalle maallemme hankittu huomio keinolla millä hyvänsä se kaikkein kovin juttu täälläpäin. Galtsuun alkaisi ilmestyä #uuni_on_saletisti_hot tyyppisiä yhteisöjä ja Loordin maski katoaisi iltapäivälehtien lööpeistä. Suomeen olisi saatu lopultakin uusi kingi. Seiskan lukijoiden kännygallupissa väiteltäisiin onko uunijuttu kovempi kuin viisuvoitto. Ja kummasta Suomi on hyötynyt enemmän. Äkkiä isäni ja äitini olisivat julkkiksia. Iltsarin kannessa mutsi selittäisi kuinka on saanut voimaa Tanja Karpelan uudesta kirjasta ja Äiti Ammasta. Isäni kruisailisi kesäisin pitkin Espoon rantoja uudella avomersullaan, jonka rekkari olisi Oven-1. Kaverini saisivat loputtoman määrän ilmaisia drinkkejä viikonloppuisin baarissa kun kertoisivat juottajilleen uunimiehen synkimmät salaisuudet. Ainoastaan Loordi olisi surullinen.

Joten mitäpä tästä olen oppinut? Kaikki ne kerrat jolloin te olette sanoneet "Hanki itselles elämä" onkin olleet taitavaa juonittelua. Mutta kerronpa teille jotain: Se ei onnistu! Pysyn kotona enkä edes harkitse oman kodin hankkimista. Kiero suunnitelmanne on paljastunut. Ai että harmittaa nyt?