Kukkoja ja pukkeja

Joulublogin kirjoittaminen on aivan sikavaikeaa. Tyypillinen jouluteksti on pikkulämmintä halailua ja vakuuttelua että kaikilla on hyvä mieli ja lämmin olo. Mutta kun ei ole! Varsinkaan niillä jotka joutuvat tekemisiin muovisen kukon kanssa.

Jos olet joskus tuntenut itsesi ahdistuneeksi tai vähintään lukenut Me Naiset- lehdestä artikkeleja ahdistuvista ihmisistä niin olet kai myös huomannut mistä kaikki johtuu. Lähes jokainen elämässä tapahtuva onnettomuus kun on psykologien ja muiden halpisfilosofien mukaan peräisin lapsuuden traumoista. Jos isi on ollut kiero tai naapurin täti on säikäyttänyt sinut vesipumpulla hämärässä käytävässä, peli on menetetty.

Tai sitten sait lahjaksi muovisen kukon kuten minä. Muistaakseni tuo pahantekijä taisi olla kummitätini joka lähetti tuon helvetillisen rojun tuhoamaan hauraan mieleni. Luultavasti nykyään vastaavasta teosta saa vähintään niskaansa rouva Cacciatoren, joka alkaa uhkailemaan poliisilla, psykologisen hyväksikäytön syytteellä ja vuosien vankeusrangaistuksella.

Välttämättä Kukossa ei ollut mitään vikaa, mutta niinhän ne kaikki aina sanovat. Silti yksi kaikkein varhaisimmista muistoistani liittyy Kukkoon. Muistan itkeneeni ja huutaneeni täysin paniikissa kun tuo ihana lahja otettiin esille. Lopulta Kukko tungettiin vaatekaapin ylähyllylle. Sieltä se joskus vahingossa tuli esille aiheuttaen samanlaisen paniikkikohtauksen. Joten seuraavan kerran kun ihmettelette jotain tekoani, tiedätte mistä kaikki johtuu.

Muut joululahjat eivät olekaan jääneet yhtä hyvin mieleen, lukuunottamatta Antimasan postilaatikkoon jättämää melko legendaarista ruskeaa kuplamuovista kirjekuorta täynnä paskaa. Suurinta hottia on tainnut olla paikallisesta marketista hankittu karkkirasia tai sitten Anttilan tarjouskorista bongattu Now that's what I call Ibiza volume 8601. Odotan yhä jännityksellä sitä joulua kun joku omin käsin leikkelee, askartelee ja liimaa jonkun esineen, jonka käyttötarkoituksesta ei edes pitkällä pohtimisella ota mitään tolkkua.

Näin muuten äsken alkuiltapäivästä ensimmäisen aattopäivän Joulupukin. Tämä tuntuu yhdessä raamatullisen päivänsankarin kanssa rakastavan toimitusjohtajan kahta lasta, Emmaa ja Akselia. Akseli tykkää kovasti ajaa kauko-ohjattavaa lämpöhakuista lentokonetta, kun taas Emma on enemmän innostunut timanttikoruista ja kolmiulotteisesta Jessica Simpson-nukesta. Enkä ihmettelisi paljoakaan jos perheen äiti Margareta löytäisi lopultakin pukin kontista sen autenttisen laiskiaisen karvasta kudotun uuden maton.

Huhujen mukaan Tsadissa ja Sudanissa on kuulemma muutamia lapsia joita Joulupukki ei ehdi tänäkään jouluna muistamaan. En halua epäillä Pukkia tai Päivänsankaria tasapuolisuuden puutteesta enkä halua syyllistää ketään näin joulun alla, jottei kenenkään joulumieli katoaisi. Sillä eihän kukaan millään ehdi käydä kaikkialla, eihän?

Lämmintä Joulua lukijoille toivotteleepi:

Masa