Omnium fidelium

Månne jag skall tillfriskna från den här SHOCKEN???

Tänään heräsin vasta iltapäivän puolella! Kiirehdin kuitenkin yliopiston kirjastoon ennen sulkemisaikaa. Tarkoitukseni oli kopioida hiukan tietoja syntymäpäivälahjaa varten. Nyt aion mennä uimaan ja sen jälkeen pitäisi vielä ehtiä kaupungille ennen kuutta. Kiirettä pitää...

Seisoin sukuhautamme reunalla ja katsoin oikeastaan sisälle itseeni. Lauloin alkuvirttä - joten kuten. Papin ääni oli omaani voimakkaampi. Olin hänen kanssaan yksin. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti puuskittain. Aurinko paistoi kuitenkin lähes pilvettömältä taivaalta.
Asetin kukkani ja aiemmin paikalle tuodut kukat koristamaan viimeistä leposijaa.
Seremonia oli tavallista pidempi. Lauloimme yhden ylimääräisen virren.
Tunsin itse olevani läsnä, mutta muusta läsnäolosta en merkkiäkään. Jotenkin outoa.
Katselin hautausmaata ja se vaikutti kauniilta, mutta etäiseltä. Katsoin itseäni sisältä...

Vihdoinkin takaisin kotona Itäiselle Uudellemaalle suuntautuneen matkan jälkeen. Toivoisin saavani nukkua huomenna tosi pitkään...olen aivan puhki.

Valvoin pitkälle aamuyöhön kirjoitellen viestejä Yhdysvaltoihin pikkuserkuilleni. Enoni jälkeen pikkuserkkuni ovat läheisimmät sukulaiset, mitä minulla on. Hmmm.......

Tänään lähden Helsinkiin, jotta huomenna voisin tehdä äidin kanssa viimeisen matkan sukuhaudalle. Äidin tuhka asetetaan maahan. Kirkkoherrakin soitti tänään. Halusi kovasti pitää hartaushetken haudalla. Niin sovimmekin.
Minua osin HIRVITTÄÄ tämä matka. Ajatus äidistä - vaikkakin maallisten jäännösten muodossa - täyttää minut valtavan kiihkeällä kaipuulla ja pyhyydellä.

Tämä päivä oli todella aurinkoinen - mieleltäni ainakin! Sain kuulla erittäin hyvää aiemmin tekemästäni työstä ja sitten sain vihdoin yhteyden - kolmen vuoden etsinnän jälkeen - yhteen Yhdysvalloissa asuvista pikkuserkuistani. Pikkuserkkujani on siellä viisi ja yhdelläkään heistä ei kuulemma ole lapsia. Niinpä näyttää siltä, että sukuni sammuu kokonaan (suvulla tarkoitan tässä samannimisiä).
Götterdämmerung!

Försöker även idag kontakta mina småkusiner i U.S.A. Har faktiskt tre telefonnumror av de totala fem möjliga. De tycks inte ta emot "oidentifierade" samtal. Med hjälp av släktforskare har jag lyckats få två adresser - nu är det bara att skriva brev.

Oh, wie bin ich nun aufgewühlt!

Danke, lieber Gott auch für diese Kleinigkeiten, die mich - doch - sehr erfreuen.

Hej!

Idag har jag försökt kontakta mina "försvunna" släktingar i U.S.A. Hade fått med vänlig hjälp av Finlander forum adresser och telefonnumror till en del av mina småkusiner där. Tyvärr ledde inte försöket att ringa dem till resultat. Nu skall jag skriva dem brev.

Något annat dök även upp i internet (!). I en samling med poststämpel råkade jag se ett kort som var adresserat till min morfars faster. Året var 1896. Kortskrivaren kunde jag identifiera efter att ha fått bilden av baksidan (eller framsidan, hur man nu vill) av samlingens ägare till att vara hennes syster.
De hade just besökt båda sin mors begravning.
Tänk vad allt man kan hitta i internet!

Äiti

Sinun äänesi, sinun kätesi, sinun huolenpitosi...sinun olemassaolosi!
Olit valmis antamaan aina kaikkesi, suurten vaikeuksienkin keskellä olit tukeva perusta.

Varauksetonta oli rakkautesi. Ensimmäisellä regnbågshelgenilläkin esiinnyit homon vanhempana - se oli itsestäänselvää tukea asialle. Kyse ei ollut niinkään minusta - kuinka olisinkaan voinut kyseenalaistaa ihanuuttasi mitenkään - vaan muistakin Sinun ja minun lisäkseni.

"Vad jag nu säger er är ett mysterium: vi skall inte alla dö, men vi skall alla förvandlas i ett nu, på ett ögonblick, vid den sista basunens ljud. Ty den kommer att ljuda, och då uppstår de döda i oförgänglig gestalt, och vi förvandlas."

Du blev som en förklarad gestalt; en gestalt som kunde få evighet. Jag lever i förhoppningen.
Mamma, käraste älskade ljuvliga mamma!!!