Omnium fidelium

Jännää saada postia, josta ei tiedä keneltä se on ja mitä lähetys sisältää. Lähden postiin hakemaan kyseistä yllätystä.

Tutkimukset jatkuvat. Vauhtiin päästyä alkaa sujua.

Kuuntelin Knallin ja Sateenvarjon.

Sen jälkeen oli mukava uimahallissa käynti. Jaksoin (siis uskalsin) uidakin pitkästä aikaa! Oli kiva tavata tuttuja - pappeja, matkustajia, baari-ihmisiä (siis mitähän kategorioita nämä ovat ja ovatko edes keskenään kompatiibeleita...?). En ollut saanut porttikieltoa uimahallille. Hyvä. Taisin jutuillani kuitenkin hämmentää tälläkin kertaa...
Ei jotain hyvää ^^ etteikö jotain pahaakin. Minua uhkailtiin - kyse on kuitenkin vain huumoristani.
Illalla keskityin oopperailtaan (suora radiointi) ja nyt vielä yöklassista. Rakastan renesanssin mahtavaa polyfoniaa! Eikä Beethoven voi puuttua.

Idag hade jag en mycket trevlig dag. Först var ju min "syster" Amélie hos mig och vi har det då väldigt roligt tillsammans. Hon förstår mig bättre än någon annan någonsin - ibland t.o.m. skrämmande bra. (Nu vet jag inte hur det är tvärtom, men jag inbillar mig förstå även honom utomordentligt bra). Sedan var jag på ett café med K. Servitrisen gav mig en väldig portion med vaniljsås på min tortbit. Vi skrev en lite skämtsam respons om händelsen i ifrågavarande varuhus. Sedan blev det lite surfande på nätet för att förbättra mina datorprogram - av det blev det dock ingenting eftersom systemkraven på förbättringar var okompatibla med min dator. Det blir nog att köpa en ny dator inom den snaraste framtiden - tycker nog att detta är slöseri, men...
En längre tid fungerade min elpost och internet-anslutning inte alls, tills jag märkte felet: jag hade en CD-R i datorn. Och faktiskt - genom att ta bort den började allt fungera igen ordentligt! Så nu är jag här igen!

Tänään Kyrkpressenissä on Joakim Förarsin lukijakirje "Prästeden förpliktar". Hän vastaa Karl af Hällströmin ja Tomas Rayn tuomiokapituliin tekemänsä tutkintapyynnön saamaan julkisuuteen.
Erikoista Joakim Förarsin ajattelussa on se, että hän katsoo tietyn tulkinnan olevan etusijalla. Hän käyttääkin termiä uustulkinnat Karl af Hällströmin väitteistä. Lisäksi hän moittii Kallea perusteluiden puuttumisesta. Ilmeisesti Joakim Förars tarkoittaa perusteluilla kirjaimen noudattamista.

Huomenna "sisareni" Amélie saapuu tervehdyskäynnille kaupunkiasuntoomme. Aiomme ottaa vastaan yhdessä laskiaisajan ja pitää lukuisia rukoushetkiä.

Glorificamus te!

Joskus kiivastuminen on hyvästä. Näyttää, että on suuttunut jostakin, niin muut huomaavat sen. Toivottavasti huomaavat myös aiheen. Ei ole jatkuvasti kiva huomautella samasta epäkohdasta.
Kaikkein hullunkurisinta on kuitenkin, kun saa kuulla "parannus"ehdotuksia tuohon epäkohtaan - sellaisia, joissa ei tajuta suuttumuksen syytä. Suuttua voi esimerkiksi siitä, että olemassaolo täysin mitätöidään.
Yhdelle yksi asia on itsestäänselvyys ja toiselle toinen asia. Mikä on kuitenkaan itsestäänselvää?
Ainakaan ruotsinkieli Suomessa ei ole millään tavoin itsestäänselvää! MUTTA sen perään ei pitäisi aina tarvita ERIKSEEN kuuluttaa...

Olen tänään päässyt jälleen kiinni tutkimuksiini ja nyt kirjoitan luovimpaa osaa - johtopäätöksiä. Kuinka onnelliseksi se tekeekään minut!

Jaksoin tänään käydä kristillisessä piirissä - tosin menin sinne bussilla ja tulin saamassani kyydissä. Keskustelu kävikin vilkkaana.
Harmillisesti monet meistä ovat melkoisessa talutusnuorassa eivätkä uskalla vaarantaa saavutettuja etuja. Paljon tästä on ymmärrettävää.
Ikävää on valheessa eläminen.

Voin tänään sen verran hyvin, että uskalsin ulos. Kävelin lyhyen matkan uimahallille - täytyy tosin sanoa, että alkoi kylmätä jo tuolla välillä pahasti ja pelkäsin pahinta - moninkertainen vaatekerros päällä. Uimahallilla tapasin yhden siellä aiemmin säännöllisesti käyneen tutun ja se olikin iloinen jälleennnäkeminen. Kerroin myös saksalaiselle ystävälleni Egyptin-matkastani. Häntä on mukava tavata - tunnen heti Saksan vuosieni tuulahtavan kohti. Heidän lisäkseen oli muita tuttuja, joiden kanssa vaihdoin kuulumisia ja sitten tuo yksi, joka ei tänään sanonut mitään. Ei se minua mitenkään haitannut, päinvastoin. On mukavaa seurata (siis arvailla) ihmisten mielenliikkeitä ja tuntemuksia. Ja omiakin.
Kauan en jaksanut olla uimahallilla. Hiukseni annoin kuivua kunnolla, ennenkuin uskaltauduin ulos pakkaseen. Saatoin jakaa paluumatkani kahteen osaan käydessäni sen puolivälissä kaupassa.
Kuulostan raihnaiselle - ja sitä olenkin.

Annan itseni Jumalan haltuun! Parasta, mikä voi tapahtua itselleni, on Jumalan tahto.

On ihanaa, kun saa apua tarvitessaan. Apua on vaikea kyseenalaistaa, kun on sen tarpeessa. Silloin on vain iloinen auttajasta ja hänen antamastaan avusta. Autetun ilo on varmasti hyvää - saadessaan kaivatun avun.
Avustamisessa saattaa kuitenkin piillä hyväksikäytön mahdollisuus. Jompikumpi käyttää toista hyväkseen saadakseen itselleen hyötyä. Koskapa hyöty, jos sitä saa, tulee sopimattomasti, niin pysyy väärä mukana tuossa hyödyssä. Ei se kulu kuluttamallakaan. Oma tuomionsa on siinä siis jo mukana.
Samoin rajautuminen itseensä pysyy ja tuhoutuu itsen mukana.

Herra kuitenkin iloitsee oikeamielisestä ja laupiaasta!

Postscriptum: Olen kovin kiitollinen ja iloinen Sinusta, kun autoit minua sairauden keskellä, K!