Omnium fidelium

Jotkut sikiöt eivät saisikaan mahdollisesti syntyä, jos niillä tiedettäisiin olevan esim. Downsin syndrooma. Tällaisen tiedon keruun mahdollistaa sikiödiagnostiikka. Sinällään tutkimus ei ole pahasta, mahdollisuus siihen, MUTTA:
Tutkimuksen seurauksena vanhemmille voi muodostua halu - jo aloitetun ja halutun raskauden - keskeyttämiseen, koska sikiöllä todetaan jokin piirre, joka ei sovi ihanneihmiskuvaan.
Onko ihanneihmiskuvan seuraaminen hyvä asia? Siihen pyrkiminen on usein hyvä, mutta emme kukaan saavuta ihannetta. Tätä vasten me epäonnistumme, olemme vajavaisia, olemme ihmisiä. Toivon, että ihanne ei koskaan rajaa ketään ulkopuolelle.
Mahdollisuus, että rajaamme ihmisyyden ulkopuolelle i h m i s i ä on lääketieteen kehityksessä eettinen pohdittava.

Koko sydämestäni rukoilen, että kaikille suodaan mahdollisuus ihmisenäoloon! Niin vanhemmille kuin tuleville ja oleville lapsille!

Kun rakastaa laajasti ja myönnän, että se on vaikeaa, hyvin vaikeaa, niin se saattaa johtaa kivuliaisiin kokemuksiin itselle. Varsinkin silloin, kun ei katso voivansa ilmaista omaa tuskaansa; silloin, kun muut ilmaisevat näkökohtiaan tuskastaan ja itse kärsii hiljaisuudessa samoista asioista.
Tunne siitä, että sinut on jätetty huomioimatta, voi olla murskaava - riippumatta tunteen "todellisuus"arvosta. Ainakaan kyseessä ei ole mukava tila. Et ole olemassa, sillä sitä ei ole vahvistettu. Yhtä hyvin voisit olla ei-mitään - sillä ei ole merkitystä. Miltä tuntuisi? Onko tuttua?
Tällainen tila ei välttämättä edes johdu siitä, että et itse yrittäisi - jopa kaikin voimin - rikkoa huomioimattomuuden. Alat pohtia omia mahdollisia vikoja, puutteita, vääriä ominaisuuksia... saatat tajuta ajattelusi vääryyden, mutta se ei muuta hiljaisuutta.

Kuka muuttaa hiljaisuuden?

Går och lägger mig. Har lite feber.

Vad gäller Joakim Förars irritation på dk:s beslut i saken med Karl af Hällström och Tomas Ray kan ju bara Förars sätt förundra en. Läran binder kyrkomän till sin kyrka, men hur...
Läran "binder" till gärningar i kärlek, gärningar som befriar medmänniskor. Lärans tolkningar gör läran mångsidig och levande. Läran torkar inte kyrkan ut. Således kan man hänvisa mångsidigt till Bibeln med dess meningar.
Syndare är vi alla och den dimensionen är kopplad till synden. Men vad har denna tvistefråga här att göra - på den punkten skiljer sig tolkningarna på området dit frågan hör. Förars anmälan går dessutom inte att behandlas utan stora linjedragningar - finns den kunskap och medmänsklighet som kan definiera dessa frågor i absoluta termer...? Men är denna fråga ens relevant? Se! Kärlekens ande ger stort utrymme som en levande kraft. Nådegåvorna ser ut att vara rikliga och fruktbara! ...

Gneixendorf 1.12.1826-:

Nicolaus kirjoitti veljestään, että tämä ei syönyt juuri mitään, mutta että hän valitti jatkuvasti janoa ja kipuja vatsassa.
Yllämainittuna päivänä alkoi kotimatka Wieniin. Matkalaisten päästessä erittäin huonossa säässä majataloon osoittautui, että heille voitiin tarjota vain lämmittämätön huone. Kaiken kukkuraksi ikkunoista veti. Keskiyöllä alkoivat ensimmäiset korkean kuumeen aiheuttamat kylmänväristykset, joita seurasivat kuiva yskä, janon tunne ja sivulla tuntuvat pistokset. Tästä erittäin huolestuttavasta seikasta huolimatta matkaa jatkettiin huonossa säässä kohti Wieniä.
Wienissä keuhkokuume oli tosiasia. Kasvot punoittivat kuumeessa, yskä toi verta ulos, hengitys oli niin vaivalloista, että tukehtumisvaara oli olemassa.
Tilapäisesti tila parani, mutta joulukuun puolivälissä alkoi uusi heikentyminen. Kivut kasvoivat ja jalkoihin alkoi kerääntyä vettä. Vesitauti ja keltatauti kehittyivät. Kehoon kerääntynyttä vettä poistettiin 20. joulukuuta ja 8. tammikuuta. Lääkärien päätöksellä vettä poistettiin jälleen 2. ja 27. helmikuuta.
Kun sairaus oli kestänyt jo lähes neljä kuukautta - 24. maaliskuuta 1827 illalla joutui potilas koomaan. Kaksi päivää myöhemmin tuli kuolema.

Miksi en kirjoittanut eilen uutta bloggausta? Minua estettiin!

Luin eilen saamaani sukukirjaa "Adolph Johan (Jacobsson) Krämer - onko hän Narri vai Herra?". Adolph Johan eli 1694-1770. Von Krämerit ovat esipolviani, ei kylläkään kyseinen Adolph Johan.
Kirjassa on 496 sivua ja lopussa vielä omassa taskussaan sukukaavio kyseisen Adolph Johanin 14 sukupolvesta esipolvia.

Du vet väl om att Du är värdefull
att Du är viktig här och nu
att Du är älskad för Din egen skull
för ingen annan är som Du.

Det finns så många som vill tala om
att Du bör vara si och så
Gud Fader själv Han accepterar Dig ändå
Det kan Du lita på

Det passar in i själva skapelsen
det finns en uppgift just för Dig
Men Du är fri att göra vad Du vill med den
säga ja eller nej.

Du vet väl om att Du är värdefull...

Eilisen päivän uutispommi Turussa oli, että Turun kirkkopäivien yhteydessä on sateenkaarimessu! Olen todella ällistyksellä lyöty! Hämmentävintä tässä on se, että suunnittelu on näköjään tapahtunut ilman hbt-väen (?) tietoa asiasta. Ilahduttava uutinen ehdottomasti. Toivottavasti järjestelyt sujuvat ilman vaikeuksia!

Sinä, joka kävit piirissämme tänä sunnuntaina (15.4.). Hämmennyimme kovin lähdöstäsi...tulethan uudestaan?

Regnbågsmässan:

Jag kom in i diakonissanstaltens kyrka, då ännu få var på plats. Fick möjlighet till en stilla stund före mässan. Vi övade en stund våra förbönstexter och hade där en mycket skicklig person att öppna våra röster. Sedan strömmade folk in - så att kyrkan blev fullsatt.

Många bekanta personer dök upp t.ex. Kalle härifrån Ranneliike.

Psalmerna var mycket bra utvalda. Jag började tänka på min skribatid i Lovisa, en tid av lycka faktiskt. För mig som känt alltid en dragning till den ortodoxa kyrkan, var ortodox recitation av den andra Johan jag mötte ett mycket fint inslag!

Predikan var arrangerad som en dialog mellan de två präster som fungerade som liturger.

Sedan läste sex av oss (bl.a. jag) kyrkans förbön.

Kroppsbönen var fylld med kroppsliga hänvisningar till Fader vår.

Personligen är jag ytterst glad och tacksam för att ha kunnat medverka i den första finlandssvenska regnbågsmässan och ha kunnat ge den material.
Ett stort tack kan riktas till Monika Pensar-Granroth som formligen strålade av viljan att tjäna och ge glädje.

Regnbågshelgen:

Följande dag deltog jag i litteratur-delen av dagen d.v.s. på eftermiddagen. Vad behagliga sätt att läsa dikter och roman-avsnitt (?)! Dagen avrundades med Out n Loud -kören. Applåderna var stormiga och inte utan skäl!

På kvällen var jag ännu på DTM (nå - Anissa nästan tvingade mig...). Tyvärr började kvällen med lite trassel (Marina och Leena frågade mig om jag blivit redan utkastad eftersom jag satt ensam ute på terassen och det efter 21.00), men sedan var det ju bara roligt. Prisutdelningen hann jag ännu vara med om. Sedan rusade jag till järnvägsstationen.

Regnbågshelgen fyller i mitt liv en mycket viktig plats och den kommer alltid att ha samband till älskade maman och hennes engagemang.